Hyppää pääsisältöön

Ovatko yleiskorotukset tavoittelemisen arvoisia?

Petteri Hyttisen blogi
Alkanut neuvottelukierros on ollut totuttuun tapaan vaikea. Neuvottelupöydät liikkuvat hitaasti ja konkreettisia esityksiä palkankorotuksista ei työnantajilta ole saatu.

Ovatko yleiskorotukset tavoittelemisen arvoisia?

Julkaistu 02.12.2022 klo 12:45
Blogit
Kirjoittanut
Petteri Hyttinen
Alkanut neuvottelukierros on ollut totuttuun tapaan vaikea. Neuvottelupöydät liikkuvat hitaasti ja konkreettisia esityksiä palkankorotuksista ei työnantajilta ole saatu.

Hapuilu jatkuu, vaikkakin teknologiateollisuudessa siirryttiin torstaina 1.12.2022 sopimuksettomaan tilaan. Tämä ei minua yllättänyt, koska jo pidemmän aikaa työnantajat ovat kiristäneet otettaan työmarkkinapöydissä.

Minulta kysyttiin, ovatko yleiskorotukset tavoittelemisen arvoisia, kun neuvottelut ovat näin vaikeita. Vai kannattaako työntekijän vain vaihtaa työnantajaa, jos palkka ei nouse?

Yleiskorotusta kannattaa tavoitella, työnantajan vaihtaminen palkan ja työtehtävien takia on kokonaan toinen kysymys. Kaikki eivät välttämättä tunne työmarkkinataloutta ja palkansaajakorvausten muodostumista yhteiskunnassa. Palkansaajakorvauksilla tarkoitetaan työntekijöiden palkkoja, palkkioita ja työnantajien maksamia sosiaaliturvamaksuja. Palkkojen yleiskorotukset suojaavat siis tulevia eläkkeitä, sosiaaliturvan rahoitusta ja siten yhteiskunnan tasa-arvoisuutta sekä kaikkien palkansaajien ostovoimaa.

Palkkojen korottamisella on paljon suurempi vaikutus yhteiskunnan kehitykseen kuin äkkiseltään uskoisi. Palkansaajakorvaukset ovat reaalisesti olleet lähes koko 2010-luvun laskusuunnassa aina vuoteen 2021 saakka. Inflaation voimistumisen myötä nimelliset palkat nousivat, mutta moni on huomannut reaaliansioiden tänä vuonna laskeneen.

Palkansaajakorvausten kasvu 2021 jälkeen on noussut tuottavuuden kasvun ja ammattiliittojen tekemien palkkaratkaisuiden myötä. Palkkaratkaisujen tarkoitus on pitää huoli reaalisesta ostovoimasta. Toimiva talous ei toimisi ilman näitä. Työn hinnan muutokset taloudessa ovat tuottavuuden ja inflaation noustessa välttämättömiä.

Entä jos työn hinta ei näitä seuraisi? Pitkällä aikavälillä se pysäyttäisi talouden luonnollinen uusiutumisen ja tuottavuuskehitys hidastuisi. Palkkojen nousu lisää siis työn tuottavuutta ja talouden dynamiikkaa. Palkankorotukset eivät heikennä Suomen kilpailukykyä, kunhan korotustaso kilpailijamaihin verrattuna pysyy linjassa.

Työnantajat ovat jo pidempään halunneet siirtyä koko alaa koskevista yleiskorotuksista yrityskohtaisiin palkkaratkaisuihin. Todellisuudessa nämä yrityskohtaiset palkkaratkaisut ovat olleet mahdollisia jo yli vuosikymmenen.

Yritysten mukaan suurin ongelma on ollut se, että menestyneet yritykset maksavat samat palkankorotukset kuin ne yritykset, joilla ei ole taloudellisesti mennyt yhtä hyvin. Suurempia palkankorotuksia kuulemma maksettaisiin, jos yritykset saisivat päättää niistä itse ilman liittoja.

Totuus on kuitenkin toinen. Yrityksillä on reilut kymmenen vuotta ollut mahdollisuus tehdä yrityskohtaisia palkkaratkaisuja, mutta ovat kuitenkin pääosin seuranneet liittojen neuvottelemaa yleistä linjaa.

Mistä ammattiliitot jäsenineen sitten taistelevat? Perävaloista tietenkin. Ammattiliitot voivat työehtosopimuksia ja yleiskorotuksia neuvottelemalla varmistaa kaikkien saavan tililleen euroja. Yleiskorotus voi jäädä saamatta, jos emme toimi yhdessä.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron sopimuspäällikkö.