Pron jäseniltä on ihanteiden ja asenteiden tutkimuksessa kysytty karkealla mittarilla suurempien yhteiskunnallisten toimijoiden kykyä ratkaista yhteiskunnan ongelmia.

Jäsenet uskovat, että ammattiyhdistysliike, poliisi, tutkimuslaitokset ja vapaaehtoisjärjestöt voivat ratkaista ongelmia. Vastaajien mukaan muut tutkimuksessa mainitut yhteiskunnalliset toimijat ennemmin lisäsivät ongelmia. Eniten ongelmia lietsoivat suurvaltiot, poliitikot ja media, jonka vallan vahtikoirana pitäisi palvella demokratiaa. Astetta vähemmän ongelmia aiheuttivat rahoituslaitokset, yritykset sekä EU ja euro, vaikka niihinkin enemmistö Pron jäsenistä suhtautui epäilevästi.

Pron jäsenten luottamus yhteiskunnallisten toimijoiden ongelmanratkaisukykyyn. Pystyasteikolla positiivinen akseli tarkoittaa kykyä korjata ongelmia ja negatiivinen ongelmien pahentamista. Lähde: Pron ihanteiden ja asenteiden jäsentutkimus.

Eri toimijoita syvällisemmin analysoimatta on huono asia, jos moni Pron jäsenenkin elämää hallitseva toimija koetaan epäluotettavana ongelmanratkaisijana. Ay-liike toimii vaikeahkosti melottavassa yhteiskuntakaislikossa.

Mitkä sitten ovat ne yhteiskunnan hyvinvoinnin kohteet, joihin olisi saatava yhteinen myönteisempi luottamusilmapiiri? Tavoitepyramidin välttämätön perusta on Pron neuvottelemat työehtosopimukset, joilla on Pron jäsenistön vahva tuki. Tesseihinkin liittyen yhdeksi asiaksi nousee ikuinen kiistakohta tuloerojen ja tuottavuuden välillä. Tarkastellaan asiaa muutamasta eri näkökulmasta.

Pron tutkimus kertoo, että palkkaero Pron jäsenen oman ja organisaation ylimpien palkkojen välillä saisi olla enintään nelinkertainen.  Esimerkiksi Postin entisen toimitusjohtajan Heikki Malisen palkka vuonna 2020 oli 82 000 euroa kuussa, kun taas prolaisen Postin asiantuntijan ja esihenkilön peruspalkan keskiarvo oli 3400 euroa kuussa, siis 24-kertainen. Uutisen mukaan Heikki Malisen seuraajan palkitseminen olisi onneksi maltillistunut.

Pron jäsenistö ei usko yksinkertaiseen kytkentään tuloerojen kasvattamisen ja tuottavuuden välillä. Enemmistö Pron jäsenistä uskoo siihen, että työpaikoilla tuottavuus syntyy yhteistyötä tekemällä, auttamalla toisia. Tällä logiikalla tuloerot ovat luonnostaan pienemmät, koska yhden työn tulos riippuu muiden töiden tuloksesta. Työntekijöiden keskinäisen kilvoittelun pitää olla tervettä eikä nakertaa yhteisöllisyyden voimaa ja sosiaalisen turvallisuuden tunnetta. Oikeudenmukaisessa palkkausjärjestelmässä ansiotaso korreloi työntekijän kulloisen työpanoksen määrän ja vaativuuden mukaan. Toisessa mielessä tuottavuus on yhtä kuin korkean osaamisen tehokas käyttö. Osaamisen perusta valetaan lasten peruskoulussa ja muussa kasvatuksessa, missä julkisen sektorin toiminta on kriittisen arvokasta.

Nykyinen vallitseva uusliberalistinen talousaate väittää, että jyrkät tuloerot ovat välttämättömiä suuren tuottavuuden aikaansaamiseksi, vasta-ajattelu on vain laiskojen kateutta. Uusliberalismi nousi hallitsevaksi talousmalliksi 1980-luvulla erityisesti Ronald Reaganin Yhdysvalloissa ja Margaret Thatcherin Iso-Britanniassa. Mallissa korostuu yritysten voimakas poliittinen ja lainsäädännöllinen suosiminen, finanssitalouden kasvu, ay-liikkeen väheksyminen. Ainakin Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa uusliberalismilla on ajallinen yhteys ay-liikkeen heikentymiseen, keskiluokan ostovoiman hyytymiseen ja toisaalta superrikkaiden “top manager” -kultin syntymiseen. Samaan aikaikkunaan osuu myös uusliberalismia harjoittavien talouksien omien teollisuuksien siirtäminen halpatyövoimamaihin. Suomessakin on hankalampaa ay-järjestää pieniä, mutta paljon työllistäviä palvelusektorin työpaikkoja täysimääräisesti, vihjaavat Pron tutkimukset.

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron vastaava tutkija.