Yliopistot ovat tiukoilla. Tulevaisuudessa yhä useampien nuorten pitäisi suorittaa korkeakoulututkinto, mutta rahoitus ei seuraa opiskelijamäärien kasvua. Pikemmin on kuljettu vastavirtaan, sillä monet yliopistot ovat karsineet henkilöstöään.

– Yliopistojen perusrahoituksen taso on riittämätön, Pron yliopistojen neuvottelukunnan jäsen Mats Kommonen kuvailee.

Hänen mukaansa yliopistot tarvitsevat nyt pysyvyyttä ja lisää perusrahoitusta. Määräaikaisilla hankerahoituksilla ei korjata yliopistojen ongelmia. Jos sisäänottomäärät kasvavat mutta rahoitus ei, tarkoittaa se tinkimistä opetuksen ja palvelujen laadusta.

– Halvalla saa vain halpaa, Kommonen toteaa.

Rahanpuute on ajanut jo nyt henkilöstön oravanpyörään. Ihmiset joutuvat tinkimään töistään ja niiden laadusta, jotta saavat kaiken tehdyksi. Jatkuva kilpajuoksu aikaa vastaan kuormittaa henkilöstöä ja heikentää työhyvinvointia.

– Henkilökunnalla pitää olla aikaa tehdä työnsä kunnolla, Kommonen sanoo.

Panostusta vai julistusta?

Maan hallitus lupaa panostaa tieteeseen sekä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan eli TKI:hin. TKI-rahoituksen avulla saataneen kaivattua rahoitusta esimerkiksi tohtorikoulutukseen, mutta yliopistojen perusrahoituksen ongelma ei tällä poistu.

Samaan aikaan tavoitteet nuorten osaamis- ja koulutustason nostamiseksi ovat kunnianhimoiset. Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visio 2030:n mukaan puolet nuorista pitäisi olla korkeakoulutettuja vuoteen 2030 mennessä. Tämä ei kuitenkaan toteudu ilman yliopistojen perusrahoituksen kasvattamista.

– Jos riittäviä panostuksia ei tehdä, koulutusmäärät alkavat laskea, vaikka niitä pitäisi kasvattaa, Suomen yliopistojen rehtorineuvoston Unifin korkeakoulu- ja tiedepolitiikan asiantuntija Jani Kykkänen toteaa Yliopistopäivässä.

Lähivuosien koulutussavotta on melkoinen, sillä OECD:n vertailussa suomalaisten nuorten koulutustaso on tipahtanut kauas kärkipäästä 20 vuodessa. 

– Viimeistään nyt on aika kääntää suunta, Kykkänen huomauttaa.

Minkälainen Suomi-kuva on?

Yliopistopäivän osallistujat olivat huolissaan myös rasismista ja maahanmuuttolinjauksista. Yliopistot tarvitsevat kipeästi ulkomaisia opiskelijoita ja tutkijoita, jotta ne pärjäävät tutkimuksessa ja kansainvälisessä kilpailussa.

– Yliopistot tai suomalainen yhteiskunta eivät tule pärjäämään sulkeutumalla sisäänpäin. Tarvitsemme kansainvälisyyteen lisäpanostuksia emmekä karsintaa ja rajoituksia, johtaja Niko Simola Prosta korostaa.

Osallistujia huolestutti se, minkälaisen kuvan Suomi antaa itsestään ulkomaalaisille opiskelijoille ja tutkijoille. Oleskelulupien ja maahanmuuton ympärillä käyty keskustelu hermostuttaa jo nyt yliopistojen kansainvälistä henkilöstöä. Huoli leviää helposti, sillä tutkijat työskentelevät verkostoissa, joissa tieto hyvistä tai huonoista työskentelyolosuhteista kantautuu kansainvälisesti.

– Rasismi huolestuttaa. Viesti on laaja ja se on yhteinen, yliopistoväki toteaa yhdessä.