Qatarissa ensi viikolla alkavilla jalkapallon MM-kisoilla on verinen sivumaku. Tuhansia kisoja rakentaneita siirtotyöläisiä on menehtynyt työmailla.  Siirtotyöläiset ovat joutuneet työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa. Heillä ei ollut mahdollisuutta vaihtaa työpaikkaa eikä lähteä pois maasta, koska heidän passinsa takavarikoitiin. Osa on karannut takaisin kotimaahansa.

Varovaisten arvioiden mukaan vähintään 7 000 ihmistä on menehtynyt Qatarin rakennustyömailla. Valta osa heistä on nuoria miehiä, jotka ovat lähteneet rakennustyön perässä esimerkiksi Nepalista, Pakistanista ja Bangladeshista elättääkseen perhettään kotimaassaan. Lapsensa lisäksi perheet ovat menettäneet tulonlähteensä. Jos menehtyneellä ei ole asianmukaista työsopimusta kanssa, on vainajan perhe jäänyt ilman korvauksia.

Siirtotyö on verottanut monien terveyttä. Rakennustyöläiset ovat joutuneet tekemään ruumiillisesti raskasta työtä kovassa kuumuudessa, jopa tauoitta.  Ihmisille ei ole aina annettu edes juomataukoja, mikä on vioittanut esimerkiksi heidän munuaisiaan.

Häikäilemätöntä hyväksikäyttöä

Jopa 2 miljoonaa siirtotyöläistä on lähtenyt Qatariin, yhteen maailman rikkaimmista maista. Maan vauraudesta huolimatta siirtotyöläisten palkat ovat pieniä, parin sadan euron luokkaa ja niitäkin on jätetty maksamatta.  Lakkoilu on johtanut vankeuteen tai karkotuksiin.  Lisäksi asuminen sekä ruoka nielevät ison osan siirtotyöläisten tuloista. Kotimaahan lähetettävä rahasumma on jäänyt usein pieneksi.

Samaan aikaan Qatarin MM-kisat ovat kalleimmat kautta aikojen. Arvioiden mukaan aavikolle rakennettujen kisojen hinta hipoo 220 miljardia euroa, mikä oli yli 10 kertaa enemmän kuin seuraavaksi kalleimmat jalkapallon MM-kisat maksoivat.

Qatarissa onkin käytetty häikäilemättä hyväksi siirtotyöläisten heikkoa asemaa.

– Siirtotyöläiset eivät saa oikeuksia eivätkä kansallisuutta. Monella on velkaa järjestetystä matkasta eikä kotimaassa ole tarjolla mitään. Se pitää ihmisen nöyränä, Pron kansainvälisten asioiden asiantuntija Rauni Söderlund toteaa.

Ay-toiminta on laitonta

Siirtotyöläisten järkyttävät olosuhteet ovat olleet jo pitkään tiedossa, mutta niihin puuttuminen on vaikeaa. Ammattiyhdistystoiminta on laitonta Qatarissa eikä siellä ole liittoja, jotka puuttuisivat esimerkiksi työoloihin ja -turvallisuuteen. Maahan on kuitenkin syntynyt järjestöjä, jotka auttavat siirtotyöläisiä. Toiveena on saada siirtotyöläisille oma keskus, josta he saisivat tukea ja apua.

Kansainvälinen ammattiyhdistysliike on tehnyt tauotta työtä siirtotyöläisten aseman parantamiseksi.  Pro on mukana auttamassa Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK:in ja rakennusalan kansainvälisen kattojärjestön BWI:n kautta. Ay-liikkeen ansiosta työntekijöiden tilanne on kohentunut, mutta parannettavaa on vielä kosolti.

Qatarin lainsäädäntö on kehittynyt, ja esimerkiksi siirtotyöläisten liikkumavapautta rajoittava kafala-laki kumottu. Passeja ei enää pitäisi takavarikoida lain perusteella ja siirtotyöläiset pitäisi päästä vaihtamaan työpaikkaa ja poistumaan maasta.  Tosin kaikkialla tämä ei vielä toimi.

– Kafala-laki on periaatteessa poistettu, mutta lakimuutosta ei ole viety kaikilta osin käytäntöön, Söderlund huomauttaa.

Viime vuonna voimaan tuli myös minimipalkkalaki, joka takaa noin 300 euron palkan siirtotyöläiselle. Valitettavasti minimi tarkoittaa monelle työnantajalle samaa kuin maksimi.

Mitä tapahtuu MM-kisojen jälkeen?

Huolta herättää se, mitä tapahtuu jalkapallon MM-kisojen jälkeen. Jatkuuko orastava myönteinen kehitys vai luisuuko Qatar takaisin lähtöpisteeseen?

– Nyt hyvä hetki vaikuttaa, jotta saadaan pysyviä muutoksia aikaiseksi.
Urheiluinfran rakentaminen on ollut iso projekti, mutta rakentaminen jatkuu muualla Qatarissa. Lisäksi siirtotyöläisenä on paljon kotiapulaisia ja palvelualan henkilöstöä sekä fyysisistä työtä tekeviä ihmisiä.

Söderlund painottaa myös urheilujärjestöjen vastuuta ja vaikutusvaltaa. Kansainvälisiä kisoja ei pidä antaa maihin, jotka kohtelevat epäinhimillisesti kilpailupaikkoja rakentavia siirtotyöläisiä. 

– Jos Qatarin kaltaisissa maissa aiotaan järjestää kisoja, urheilujärjestöjen pitää edellyttää ja pitää valvoa sitä, että siirtotyöläisiä kohdellaan ihmisarvoisesti. Jos tällaista sitoumusta ei saada, millään urheilujärjestöllä ei ole syytä diktatuurin kilven kiillottamiseen. Kilpailut eivät saa aiheuttaa sosiaalisia tai ympäristöllisiä ongelmia.

Lähteet: SASK ja MTV3 Tulosruutu