Pro Uutiset/Jessica Suni/käännös Susanne Paetau
Vähemmän työtaisteluja, vahvistunut kilpailukyky ja positiivinen taloudellinen kehitys maalle. Siinä muutama myönteinen seuraus ruotsalaisesta työmarkkinamallista, luettelee Ruotsin suurimman ammattiliitto Unionenin neuvottelupäällikkö Niklas Hjert.
– Malli perustuu sille, että työnantaja- ja työntekijäpuoli voivat solmia työehtosopimuksia, joissa on eri sisältö kuin laissa, hän sanoo.
Laki antaa raamit mallille, mutta ne voidaan suurelta osin neuvotella pois. Tärkeintä on löytää yhteinen näkemys työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen välillä.
Hjertin mukaan yksi avaintekijä on oivallus, ettei talouden eikä yritysten kehitystä voi pysäyttää.
– Joskus tarvitaan tuskallisia leikkauksia myös hyvin pärjäävissä yrityksissä. Se on luonnollista. Mutta on tärkeää huolehtia, että työnsä menettäneet nopeasti työllistyvät uudelleen.
Yrityksille malli luo Hjertin mukaan ennakoitavuutta ja selkeyttä.
– Palkkakustannukset eivät muodostu korkeammiksiksi kuin mitä yritykset voivat kantaa ja meillä on erittäin vähän työtaisteluita Ruotsin työmarkkinoilla.
Teollisuus määrää tahdin
Ruotsin työmarkkinamalli pohjautuu työmarkkinaosapuolten välisiin ensimmäisiin sopimuksiin 1900-luvun alussa. Nykyisen muotonsa se sai 1900-luvun keskipaikkeilla teollisuussopimuksen myötä. Ennen sopimusta ruotsalainen talous oli ylikuumentunut, teollisuus oli ajautunut kriisiin ja kruunua oli devalvoitu noin 20 prosenttia.
Teollisuussopimus määrittelee palkankorotuksen ja kustannusten korotuksen työmarkkinoilla kauttaaltaan.
– Näkyvä vaikutus ensimmäisen teollisuussopimuksen jälkeen vuonna 1997 on se, että palkansaajien reaalipalkat ovat kehittyneet yli 60 prosenttia, sanoo Hjert.
Tämä on hänen mukaansa todiste siitä, että ruotsalainen malli yleisesti hyödyttää palkansaajia.
Neuvottelupäällikkö Hjert lisää, että tärkeä komponentti on, että on onnistuttu pitämään kiinni siitä, että teollisuus määrää palkankorotuksen tahdin.
Teollisuuden liitot, jotka ovat Unionen, Sveriges Ingenjörer, IF-Metall, Livsmedelsarbetareförbundet ja GS, koordinoivat kaikki painavat kysymykset.
– Yhteistyö on edellytys sekä toimihenkilöille että työntekijöille, sanoo Hjert.
Korkea järjestäytymisaste on tärkeä
Ruotsiin perustettiin vuonna 2000 Medlingsinstitutet (MI), joka sovittelee työriidoissa. Tämä johti siihen, että teollisuussopimus sai erityisen roolin. Kuusi vuotta myöhemmin teollisuussopimus määrättiin normiksi.
– Ratkaiseva kysymys mallin toimimiseksi on yhteinen näkemys teollisuuden merkityksestä. Meidän täytyy koko ajan huolehtia siitä, että uusia yrityksiä ja työntekijöitä liittyy jäseniksi, sanoo Hjert. Noin 70 prosenttia ruotsalaisista työntekijöistä on järjestäytynyt työntekijäjärjestöihin ja melkein 90 prosentilla kaikista työntekijöistä on työnantaja, joka kuuluu työnantajajärjestöön.
– On suunnattoman tärkeää, että sekä työnantajat että liitot pitävät huolen korkeasta järjestäytymisestä, sanoo Hjert.
Korkea järjestäytymisaste antaa legitimiteetin sovituille työehtosopimuksille.
Myös työntekijät, jotka eivät kuulu sopimusosapuolena olevaan työntekijäjärjestöön, hyötyvät tilanteesta. Työehtosopimukseen sidottujen työnantajien tulee nimittäin soveltaa sopimusta myös heihin.
Ruotsilla ei ole lainsäädäntöä minimipalkoista, vaan työmarkkinaosapuolet vastaavat palkanmuodostuksesta. Työehtosopimuksia palkoista ja yleisistä työehdoista on yhteensä noin 680.
Erilaiset ratkaisut eri aloille
Unionenin Niklas Hjert sanoo, että ruotsalaisen mallin vaikutus on merkittävä myös kansainvälisestä näkökulmasta katsottuna.
– Se erottuu ja näyttäytyy hyvänä tapana säädellä työmarkkinoita. Malli mahdollistaa erilaisten ratkaisujen löytämisen eri aloilla.
Hän painottaa, että Ruotsin mallin ja muiden Pohjoismaiden mallien välillä on yhteneväisyyksiä, mutta Suomessa esimerkiksi valtiolla on suurempi osuus. Muiden EU-maiden tilanteesta malli eroaa siinä, että Pohjoismaissa työmarkkinajärjestöillä on perinteisesti vahva asema.