Hyppää pääsisältöön

Saisinko ryhtyä lomasuorittajaksi?

karuselli
Kun ajatus lomalla rentoutumisesta aiheuttaa jo valmiiksi stressiä, voisiko vain suosiolla päättää olla rentoutumatta?

Saisinko ryhtyä lomasuorittajaksi?

Julkaistu 22.05.2019 klo 13:54
ProStoori
Kirjoittanut
Maija Kajanto
Kun ajatus lomalla rentoutumisesta aiheuttaa jo valmiiksi stressiä, voisiko vain suosiolla päättää olla rentoutumatta?

Lomalla pitää levätä, ladata akkuja, viettää kiireetöntä aikaa läheisten kanssa ja noin yleisesti ottaen elää vähän aikaa kuin Astrid Lindgrenin romaanien sankarit.

Anteeksi nyt, mutta tietääkö kukaan mitään stressaavampaa vaatimusta pienten lasten vanhemmille?

Pikkulapsiarki on aika usein tetsaamista, jossa kysytään joustoja monesta suunnasta. Liian usein arjessa kuljetaan jatkuvasti pienillä ylikierroksilla. Kun kaikki menee hyvin, näihin ylikierroksiin pystyy suhtautumaan jonkinlaisena strategiapelinä. Kun kaikki ei mene hyvin, se on sitten omanlaistaan puurtamista. Mutta kaiken tämän voi niputtaa sen alle, että tämä nyt on arkea.

Ja sitten ollaan lomalla, ja monilla perheellisillä kierrokset eivät laske silloinkaan. Pikkulapsiaikana lomia leimaa samanlainen pörinä kuin arkenakin, mutta yhdistettynä kohtalaisella syyllisyydellä siitä, että nyt pitäisi olla jotenkin rento ja hyvällä tuulella.

Lapsiaan voi rakastaa ja perhearki voi olla ihanaa, mutta se ei silti tarkoita, että yhteinen loma perheen kanssa olisi aina rentouttavaa. Mökille lähtö tarkoittaa käytännössä saman arjen pyörittämistä huonommilla fasiliteeteilla. Lomakohteessa saa jännittää vatsatauteja, sukulaisvisiiteillä pitäisi olla silmät selässäkin, ja Linnanmäellä joku kaataa hattaran syliisi.

Lomalla ollaan siis helposti yhtä stressaantuneita kuin arkenakin. Mutta sitä ei vain jostain syystä saisi sanoa ääneen.

Voisinko vain ryhtyä lomasuorittajaksi?

Joten nöyrä pyyntö, voisinko vain ryhtyä lomasuorittajaksi? Voisinko lähteä lomalle töistä pitkän to do-listan kanssa, olla ihan luvan kanssa väsynyt ja stressaantunut, pestä mattoja, tyhjentää pakastinta, antaa lapsen katsoa ylimääräisiä jaksoja ruutua ja ajatella tätä vain yhtenä vaiheena muiden joukossa?

Olisiko ok yrittää olla ”laskeutumatta lomalle”, ”pääsemättä lomatunnelmaan” ja mitä kaikkia hienoja kliseitä niitä sitten onkin?

Sillä jos lähden lomalle nollan odotukset taulussa, voikin käydä niin, että palaan sieltä ihan rentoutuneena. Ehkä olenkin päässyt itsekseni välillä lukemaan kirjaa tai lämmittämään saunaa. Ehkä on ollut tosi kiva rakennella sadepäivänä legoilla ja laittaa pakastepizzat uuniin.

Jos saan ryhtyä lomasuorittajaksi, ehkä lomasta tulee suoritus, joka irrottaa työsuorituksista. Ja se olisi jo tosi hyvä loma.