Sota astui Eurooppaan ja samalla se laskeutui myös lähes jokaisen suomalaisen arkeen. Monelle Ukrainasta kantautuvat sotauutiset ovat olleet kuormittavia. Väsymys, keskittymiskyvyn rakoileminen ja suru sekoittavat elämää niin töissä kuin kotona.

Kaikki tavat käsitellä tilannetta ovat yhtä hyviä 

Työnohjaaja Marjukka Rintamäki muistuttaa, että poikkeustilanteeseen reagoiminen on luonnollista.

– Olemme kaikki samassa veneessä. Tämä tilanne vaikuttaa aivan kaikkiin, vaikka ihmisillä onkin erilaisia tapoja reagoida siihen.

Yksi ei halua puhua asiasta lainkaan, toinen haluaa purkaa tuntoja kahvipöydässä, kolmas hamstraa kahvipaketteja ja tekee evakuoitumissuunnitelmaa, neljäs ilmoittautuu vapaaehtoiseksi SPR:lle.

– Parasta olisi pystyä tässä tilanteessa ajattelemaan, että kaikki erilaiset tavat käsitellä asiaa ovat yhtä lailla ok.

Rintamäki korostaa, että reagoiminen kaikkeen tapahtuneeseen on luonnollista. Vaikka sotauutiset järkyttävät, se ei automaattisesti tarkoita, että oma mielenterveys olisi järkkymässä.

– Ei tarvitse pelästyä sitä, että väsyttää, keskittymiskyky rakoilee tai sydän hakkaa. Me elämme kriisin ja surun eri vaiheita, ja reaktiot ovat osa niiden luonnollista prosessointia.

Aivot haluavat taistella tai paeta

Sotauutiset aiheuttavat helposti lievän shokkitilan. Silloin aivot keskittyvät elämän ylläpitämiseen ja suojelemiseen.

– Aivot ovat tietynlaisessa hälytystilassa. Tunne, että kohta jotain tapahtuu, nakertaa ajattelutyön kapasiteettia. 

Tämä taas voi vaikuttaa siihen kapasiteettiin, mikä jää jäljelle töitä ja muuta elämää varten.

– Tässä vaiheessa voi olla vaikeaa miettiä isoja asiakokonaisuuksia tai harkita eri toimintamalleja. Mieli sulkee pois ylimääräisen ja keskittyy elämän ylläpitämiseen.

Työelämässä erityisesti keskittymisen puute vaivaa monia. 

– Jos ihminen on koko ajan valppaana kuin villieläin, joka kuulostelee, mistä uhka tulee, on monimutkaisen ajattelun kapasiteetti silloin aika rajoittunut. Keskittymiskyky menee oman itsen kasassa pitämiseen ja sen tutkimiseen, onko jokin turvallista. Niinpä esimerkiksi isot projektit, jotka tarvitsevat pitkäjänteistä ajattelua, voivat juuri nyt olla vaikeita. 

Arkisissa tilanteissa onkin hyvä löytää keinot itsensä rauhoittamiseen. Tämä voi olla hyvä hetki opetella esimerkiksi hengitysharjoituksia.

– Syvähengityksellä rauhoitellaan hermostoa ja sykettä. Näin aivoissa olevat monimutkaisemman ajattelun osat saavat tilaa toimia.

Jos kriisi pitkittyy, oman voinnin kuormitus voi kasvaa. Se voi näkyä muun muassa niin, että jää jumiin omaa oloa haittaaviin ajatuskuvioihin. Silloin on hyvä myös harkita ammattiapua.

– Me emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Tässä hetkessä voimme keskittyä pitämään itsemme ja ympäristömme rauhallisena, Rintamäki toteaa.

Kenen stressiä kannat?

Ukrainan kriisi tulee Rintamäen mukana lähelle myös siksi, että Suomessa on vahva evakkoperinne. Toisen maailmansodan tapahtumat ovat vielä lähellä, ja monilla suomalaisilla on ystäviä tai sukulaisia, joilla on evakkotaustaa.

Kun kriisi lähialueella tulee päälle, aktivoituvat ylisukupolviset tarinat.

– On upeaa, että meillä on yhteys menneisiin sukupolviin. Mutta tässä tilanteessa on tärkeä tunnistaa, että isovanhempien kokemukset eivät ole minun kokemuksiani. Pelko, joka mielen pohjalta nousee, ei ehkä ole tässä hetkessä relevantti, Rintamäki korostaa.

Pelon syyt on hyvä tunnistaa. Onko oma pelko aiheellinen vai kumpuaako se toisten kokemuksista? Toistanko heidän tunteitaan vai pystynkö olemaan tilanteessa omilla tunteillani?

Onko oma pelko aiheellinen vai kumpuaako se toisten kokemuksista?

Kannattaa myös pohtia, mihin asioihin ei voi tilanteessa vaikuttaa. Toisen maan johtajan asenteisiin tai poliittisiin suunnitelmiin ei voi vaikuttaa. Silloin on hyvä osata keskittyä asioihin, joihin voi itse tässä maailmantilanteessa vaikuttaa.

– Se ei tarkoita sitä, että olisin samaa mieltä ulkovallan johtajan kanssa tai että olisin luopunut omista arvoistani. Enemmän kyse on siitä, että päästän tästä asiasta irti, koska en halua sitoa energiaa sellaiseen, mihin en nyt voi vaikuttaa.

Marjukka Rintamäki korostaa, että kriisin keskellä on myös lupa keskittyä niihin asioihin, jotka juuri nyt ovat omassa elämässä hyvin.

– Mielessä voi monella kummitella ajatus; onko minulla lupa nauttia auringonpaisteesta, kun toiset ovat pommisuojissa? Mutta myös lentokoneessa kehotetaan laittamaan happinaamari ensin omille kasvoille.