TWING-hankkeessa tutkitaan koronakriisin vaikutuksia etätyöhön, työolosuhteisiin ja työmarkkinasuhteisiin. Tutkimuksessa analysoidaan neljää toimialaa: tieto- ja viestintätekniikkaa, pankkitoimintaa, kemianteollisuutta ja julkishallintoa. Analyysissa tarkastellaan kuutta EU-maata, jotka eroavat toisistaan etätyön osalta. Hanke kestää marraskuusta 2022 lokakuuhun 2024. 

Suomessa tehdään paljon etätyötä muihin EU-maihin verrattuna 

Suurimman osan työajastaan kotonaan työskentelevien osuus kasvoi nopeasti vuonna 2020 ja pysyi suurena myös vuoden 2021 aikana, selviää hankkeen tilastoraportista. EU:n jäsenvaltioiden väliset erot ovat lisääntymässä: niissä maissa, joissa etätyö oli yleisempää jo ennen kriisiä, etätyö myös lisääntyy nopeammin.  
 
Portugalissa, Suomessa ja Virossa etätyön osuus kasvaa keskimääräistä nopeammin. Sen sijaan Espanja ja Puola ovat jäljessä, vaikka niissäkin tapahtui kasvua pandemian aikana. Etätyöntekijöiden toimialakohtainen osuus seuraa pitkälti yleisiä maakohtaisia suuntauksia. Suomi on kaikilla neljällä tutkimuksessa analysoidulla toimialalla kärjessä, kun taas Espanjassa ja Puolassa etätyöntekijöiden osuus on edelleen pienin. 

Suomessa etätyön yleistyminen on vaikuttanut uusiin työehtosopimusehtoihin 

Etätyösäännökset voivat perustua uuteen lainsäädäntöön (Itävallassa, Virossa, Portugalissa, Puolassa ja Espanjassa) tai uusiin työehtosopimusehtoihin (Suomessa). Maiden välillä on kuitenkin eroja.  
 
Itävallassa ja Suomessa noudatetaan pääasiassa työmarkkinaosapuolten välisiä erillisiä sopimuksia. Siitä huolimatta, että Itävallassa on otettu käyttöön uusi etätyötä koskeva lainsäädäntö, molemmissa maissa etätyön tärkeimpiä osa-alueita (eli työaikaa, työterveyttä ja -turvallisuutta sekä valvontaa) säännellään edelleen yleisessä lainsäädännössä. Työehtosopimusneuvotteluilla tulisikin olla merkittävä rooli lainsäädäntöpuutteiden paikkaamisessa. 
 
Espanjalla ja Portugalilla on hyvin samankaltaiset sääntelyperiaatteet lainsäädännön osalta. Kummassakin maassa etätyötä koskeva lainsäädäntö kattaa laajan kirjon erilaisia asioita. Molemmissa maissa sovelletaan suojaavaa menettelytapaa, jonka tarkoituksena on suojata työntekijöitä etätyön kielteisiltä vaikutuksilta työhön sekä terveyteen ja turvallisuuteen.  
 
Viroa ja Puolaa yhdistää se, että etätyön kollektiivinen sääntely on niissä kehittymätöntä. Maat eroavat kuitenkin jossain määrin toisistaan etätyötä koskevan lainsäädännön osalta. Puolassa sääntely on yksityiskohtaisempaa, ja siinä yhdistyvät etätyön edistämiseen tähtäävät säännökset sekä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on suojata etätyöntekijöitä työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyviltä kielteisiltä vaikutuksilta. Virossa taas sääntely on hyvin yleisluonteista. Useisiin keskeisiin osa-alueisiin, kuten työaikaan tai valvontaan ja seurantaan, sovelletaan vain yleistä lainsäädäntöä.