William Moreira Moralesin työaika on periaatteessa kahdeksasta viiteen. Usein päivät venyvät tilallisten ehdoilla.
– Tuhoeläimet ovat helpoimmin nähtävillä auringonnousun ja -laskun hetkillä.
Ammatissa Pro -lehti / Antti Halonen, kuvat Antti Halonen ja Jukka Pakkala
Keski-Amerikassa sijaitseva Nicaragua on maailman köyhimpiä maita. Kolmannes nicaragualaisista elää köyhyysrajan alapuolella alle dollarilla päivässä, eikä heillä ole mahdollisuutta koulutukseen. Valtion tärkein elinkeino on maatalous.
Agronomi William Moreira Morales työskentelee teknikkona COMCAVEM- eli Cooperativa Multisectorial Compo Verde Madriz -osuuskunnassa Somoton alueella maan luoteiskulmalla. Hän kiertää moottoripyörällään tiloilla neuvomassa tuottajia.
– Maanviljelijöiden pohjakoulutus on heikko, kaikki eivät osaa edes lukea. Siksi on tärkeää käydä paikan päällä ja opettaa tekemällä ja näyttämällä. Se on tehokasta, mutta vie aikaa, Moreira sanoo.
Hän itse on osuuskunnan jäsen. Vakituisia agronomeja on kaksi. Moreira kouluttaa vihannesten viljelijöitä, ja kollega karjanhoitajia. Moreira korostaa, että teknikot antavat tilallisille vain neuvoja, eivät määräyksiä.
– Emme voi ottaa yrittäjiltä pois heidän vastuutaan. Tehtävämme on opastaa heitä itsenäiseen päätöksentekoon ja riippumattomaan tilanhoitoon. Tuotannon onnistuminen riippuu viljelijän taidoista ja tahdosta.
Viljelijöiden mukana alusta loppuun
Osuuskunnan yhteistyö tuottajien kanssa alkaa sillä, että tuottajat valitaan, heihin tutustutaan ja varmistetaan, että heillä on oikea asenne. Heillä on hyvä olla suosituksia ja rehellisen ihmisen maine, jotta he pääsevät osuuskunnan tuki- ja tuotantotoimenpiteisiin mukaan.
– Katsomme ensin yhdessä, mihin tuottajan maa kelpaa. Onko lähettyvillä joki tai pohjavettä, ja mille kasveille maaperä sopii parhaiten, William Moreira kertoo.
Hänellä on vastuullaan kuusi tilaa, joilla hän käy viikoittain. Muilla hän käy tarvittaessa tai kerran, pari kuukaudessa. Viikossa hän ehtii tarkastaa reilun tusinan tuotantopaikkoja. Yhteensä neuvontakohteita on nelisenkymmentä. Jotkut ovat yksittäisiä ihmisiä ja jotkut isompia tuotantoryhmiä.
– Koulutamme heitä tilan hoidossa ja ratkaisemme tulevaisuuden mahdollisia ongelmia. Autamme tarvittaessa sadon myynnissä, ettei työ valuisi hukkaan viime hetkellä. Nyt kartoitamme uusia alueita ja tuottajia Condegasta ja Estelistä.
Kuivalla kaudella neuvontatyötä on vähemmän, kaikilla ei ole silloin edes tuotantoa. Vertaiskoulutuksen onnistuminen on helpottanut teknikkojen työtä. Perusasiat omaksuneet tuottajat opettavat ja neuvovat naapureitaan, joten teknikkohälytystä ei tarvitse antaa alkeellisimmissa asioissa.
Työaika tuholaisten mukaan
William Moreira Moralesin työaika on periaatteessa kahdeksasta viiteen. Siihen sisältyy tunnin ruokatauko. Toimistopäivinä se onnistuu, mutta muuten hän tekee pitkiä päiviä tilallisten ehdoilla.
– Tuhoeläimet ovat helpoimmin nähtävillä auringonnousun ja -laskun hetkillä. Aloitan työpäiväni usein viideltä ja olen ensimmäisessä paikassa kuudelta. Satoa myydessä työpäivä voi venyä iltakahdeksaan. Keskipäivällä on hiljaisempaa.
Moreiran työt voivat venyä myös lauantaille. Hän pyrkii kuitenkin pitämään lauantain vapaana, jotta voi käydä yliopistolla työnantajan maksamaa tuholaistorjunnan jatkokurssia.
Tuuraajaa ei ole, joten lomien pitäminen on vaikeaa. Joulun ja pääsiäisen tapaiset juhlapäivät ovat sentään vapaita, sillä silloin viljelijätkään eivät huhki pelloillaan.
– Minulla on oikeus kuukauden vuosilomaan. Työstä on vaikea irtautua, joten pyrin ottamaan pari kolme lomapäivää aina, kun ehdin.
Palkkataso ylempää keskiluokkaa
William Moreira Morales valmistui agronomiksi Estelin yliopistosta vuonna 2008. Koulutus kesti viisi vuotta ja siihen kuului vuoden työharjoittelu, jonka hän suoritti osuuskunnan sikalassa.
– Yhteistyö sujui niin mainiosti, että päädyin jatkamaan täällä teknikkona.
Morales ansaitsee kuukaudessa 400 dollaria, keskiluokkainen nicaragualainen tienaa noin 300. Moreira on tyytyväinen, sillä tulot ovat vakaat ja osuuskunnassa on aina taustatuki olemassa.
– Se on enemmän kuin saisin maa- ja metsätalousministeriössä tai kunnilta. Toisaalta se ei ole yhtä hyvä kuin suurissa yrityksissä, joissa agronomit myyvät lannoitteita tai kemikaaleja. Useimmat suuntaavat mieluummin myyntiin kuin tuotantoon, elleivät ole itse tilallisia.
Moreiralla on vaimo ja yksivuotias tytär, mutta ei omaa kotia. Perhe asuu Moreiran isän suvusta perinnöksi saadulla maapalstalla, jonka jakaa myös Moreiran veli.
– Tontille ei tule vettä tai sähköä. Rakennamme kaiken alusta. Tällä hetkellä oma koti on tärkein tavoitteeni, Moreira hymyilee.
Solidaarisuus tukee osuuskuntatoimintaa
Suomalainen kehitystyöjärjestö Solidaarisuus tukee pohjoisnicaragualaisia pienviljelijöitä ja -yrittäjiä Madrizin ja Estelin lääneissä. Solidaarisuus lievittää köyhyyttä ja edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa. Cooperativa Multisectorial Campo Verde Madriz (COMCAVEM) on säätiön kumppanijärjestö.
Maatalouden tuottavuus ei välttämättä riitä edes elämiseen. Lähes puolet Pohjois-Nicaraguan maaseudun lapsista kärsii ajoittain aliravitsemuksesta. Naisten asema työmarkkinoilla ja maaseutukehityksessä on miehiä kehnompi. Maanviljelystä uhkaavat ilmastonmuutoksen aiheuttamat ääri-ilmiöt kuten kuivuus, hirmumyrskyt ja tulvat.
– Kehitysyhteistyö ei ole hyväntekeväisyyttä, jossa lyhytjänteisesti annetaan ruokaa köyhille. Keskeisintä on koulutus ja valmennus. Jos nicaragualaiset haluavat päästä köyhyydestä eroon, heidän on noustava sieltä, Solidaarisuuden Nicaraguan kenttätyöntekijä Jukka Pakkala sanoo.
Nyt käynnissä olevan kaksivuotisen projektin tämän vuoden budjetti on 128 601 euroa. Hyödynsaajina on 190 maataloustuottajaa, 89 naista ja 101 miestä.