Jenna Teppo kuvattiin Salmisaaren kiipeilykeskuksessa. Kuva: Markus Sommers
Onko palkka oikein?
Ammattiliittoon kannattaa liittyä viimeistään, kun siirtyy opinnoista työelämään. Uran alussa moni työsuhteeseen, työehtoihin ja työhön liittyvä asia on uusi. Työsuhteen laatuun liittyy monia kysymyksiä: Onko työ vakituinen, määräaikainen vai työllistyykö vuokratyöyrityksen kautta? Onko palkka oikean suuruinen, millaisia lisiä tai korvauksia eri asioista pitäisi saada? Ammattiliitto varmistaa, että työntekijöitä kohdellaan oikeudenmukaisesti.
Liiton jäsenyys kannattaa myös silloin, kun kaikki sujuu. Esimerkiksi Pron urapalvelun tarjoaman uraneuvojan kanssa voi pohtia uran suuntaa ja painotuksia. Liiton kautta on myös helppo verkostoitua ammatillisesti.
Ammatissa Pro-lehti/Natasha Petrell
Jenna Teppo (20) työskentelee palkanlaskijana ensimmäisessä vakituisessa työpaikassaan. Hän aloitti muun muassa telapinnoitteita valmistavassa Stowe Woodward Finland Oy:ssä vuoden 2013 alusta.
Soili Luukkonen (57) puolestaan on ollut lähes 40 vuotta saman työnantajan palveluksessa. Hän aloitti vuonna 1974 lähettinä Vuoksen säästöpankissa, joka vuonna 1986 fuusioitui viiden lähipankin kanssa Etelä-Karjalan Säästöpankiksi. Nyt hän työskentelee Imatran konttorissa asiakaspalvelupäällikkönä.
– Pitkät työurat ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Luukkonen epäilee, että uskollisuus ja sitoutuneisuus työnantajaa kohtaan juontaa juurensa 1970-luvun käytännöstä: pankkiin pääsi töihin keskikoulu- tai kauppakoulupohjalta ja työnantaja koulutti töiden muuttuessa.
– Ei ole koskaan tullut mieleen vaihtaa työpaikkaa, eikä tällä koulutuspohjalla enää pääsisi pankkiin töihin.
Myös Jenna Tepon työpaikalla on kymmeniä vuosia talossa olleita ihmisiä.
– On iloinen yllätys, että ihmiset pysyvät samassa työpaikassa. Se kertoo luottamuksesta työnantajaa kohtaan, Teppo toteaa.
Tepon mielestä työpaikan vaihtaminen muutaman vuoden välein sopii toisille. Se, että ihmiset viihtyvät pitkään, kertoo paljon myös työnantajasta. Omaa uraansa Teppo ei ole vielä liiemmin suunnittelut.
– Jossain vaiheessa haluan kouluttautua lisää työn ohessa, mutta nyt keskityn vain työelämään.
Kiire muutti muotoa
Jenna Teppo laskee palkkoja, laskuttaa ja vastaa työntekijöiden kysymyksiin. Perehdytykseen hän on tyytyväinen.
– Minut on otettu tosi hyvin vastaan, ja olen aina voinut kysyä työkavereilta neuvoja.
Joustava työaika auttaa kiireen hallinnassa: hiljaisina päivinä voi höllätä ja kiireisinä päivinä työskennellä pidempään.
Myös pankissa on kiire. Toimihenkilöiden pitää hallita niin laina- kuin sijoituspuolen tuotteet ja myydä. 1970-luvulla kiire syntyi siitä, että asiakkaita oli paljon. Silloin ei ollut pankkikortteja.
– Tilipäivinä jonot kiemurtelivat takaseinään asti, kun ihmiset tulivat pankkikirjoineen nostamaan palkkansa. Toimihenkilön työ oli konkreettista rahan antamista, Soili Luukkonen kertoo.
Kolikot laskettiin konttoreissa, sillä laskentakeskuksia ei ollut. Laina-asiat hoidettiin keskitetysti pääkonttorilla. Luottoprosessi ei vienyt niin paljon aikaa kuin nyt, ja siihen liittyvät tehtävät oli jaettu niin, että kukin antolainaushenkilö vastasi yhdestä osa-alueesta.
Nyt työ on eri tavalla kiireistä ja yhä vaativampaa.
– Ennen ei ollut myyntitavoitteita eikä niiden synnyttämiä myyntipaineita kuten nyt, Luukkonen sanoo.
Pomotus jäi 1970-luvulle
Johtajat olivat 1970-luvulla etäisiä. Soili Luukkosen mukaan kuilu työntekijöiden ja johtajien välillä oli iso.
Nykyisin toimitaan eri tavalla. Jenna Teppo kertoo, että hän kunnioittaa yrityksen johtoa, mutta ihmisinä johto ja työntekijät ovat samalla tasolla.
– Yhteistyö toimii, eikä minun tarvitse miettiä, voinko kysyä johtajilta jotain asiaa, koska he ovat niin tärkeitä.
Nykynuorille on tärkeää, että töissä on mukava olla.
– Hyvä työpaikka on sellainen, jossa on kivat työkaverit ja kaikki kunnioittavat ja luottavat toisiinsa ja jossa saa palautetta työstään, Teppo toteaa.
Soili Luukkosella on vielä muutama työvuosi edessä. Eläkkeelle hän aikoo jäädä 63-vuotiaana.
– Kun on aloittanut nuorena, ei tarvitse venyttää työuraa toisesta päästä.
Jenna Teppo on vasta päässyt työn tekemisen makuun eikä vielä osaa ajatella eläkeasioita.
– Vaikka kyllähän sitä miettii, miten vanhana meidän ikäluokkamme sitten joskus pääsee eläkkeelle.
Teppo toivoo, että hän saisi valita itse eläkeikänsä ja tarjolla olisi erilaisia vaihtoehtoja.
”Totta kai liittoon”
Jenna Teppo liittyi Prohon joulukuussa 2012.
– Olin ehtinyt olla jonkin aikaa henkilöstövuokrausyrityksen palkkalistoilla, kun aloin pohtia, mihin liittoon liittyisin. Pro oli ensimmäisenä mielessä.
1970-luvulla järjestäytyminen oli itsestäänselvyys. Soili Luukkosen toisena työpäivänä luottamusmies totesi, että meillä kaikki kuuluvat liittoon ja antoi jäsenilmoituksen allekirjoitettavaksi.
– Sitä allekirjoitusta en ole katunut päivääkään. Pankkitoimihenkilöliitto, Suora ja nykyinen liittoni Pro ovat hoitaneet edunvalvonnan hyvin.
Tepolle työttömyysturva oli suurin syy jäsenyyteen. Myös liiton lakimiesapu on hänen mielestään loistava juttu. Hänen vanhempansa ovat aina kuuluneet liittoon. Sitä kautta hän tiesi, että liitosta saa tarvittaessa apua.
– Ongelmatilanteet työelämässä ovat koukeroisia. On hyvä tietää, että on taho, joka ymmärtää sinua.
Jäsenetuja Teppo ei ole vielä ehtinyt käyttää, vaikka on tutustunut tarjontaan.
– Koulutuksia olen katsellut, ja ne vaikuttavat tosi hyödyllisiltä.
Luukkonen puolestaan on tehnyt työuransa lisäksi pitkän uran ay-aktiivina ja päässyt vaikuttamaan asioihin työpaikalla, yhdistyksessä sekä liitossa.
– Olen edelleen neuvotteleva luottamusmies sekä Säästöpankkien Ammattilaiset ry:n edustajiston puheenjohtaja.
Elinkaari-juttusarjan aiemmat osat:
29.1.2013 Osa 1 Mistä on prolaiset tehty?
1.3.2013 Osa 2 Täältä tullaan työelämä!