Tapaturmavakuutuskeskus tilastoi ansiokkaasti työhön liittyviä tapaturmia. Viime vuoden tilastot eivät vielä ole valmiit, mutta ennuste arvioi palkansaajille sattuneen 108 000 työtapaturmaa vuonna 2022. Näistä tapaturmista arvioidaan 89 000 sattuneen työtehtävissä ja 19 000 työmatkalla. Tämä arvio on tehty 18.10.2022.

Ovatko arvioidut luvut paljon vai vähän? Riippuu näkökulmasta. Jos verrataan lukuja edellisvuoteen, voidaan todeta työpaikkatapaturmien määrän pysyneen aika lailla samalla tasolla. Lukuja voidaan tarkastella tarkemmin esimerkiksi teollisuudessa sattuneiden työpaikkatapaturmien osalta. Teollisuudessa työtapaturmat ovat tippuneet puoleen vuosien 2005 ja 2020 välillä, mutta toisaalta vuonna 2021 ne lähtivät jälleen kasvuun. Mikä on vuoden 2022 todellinen tilanne, selviää tämän vuoden alkupuolella tarkemmin. Voimme pyöritellä lukuja loputtomiin eri vuosien, toimialojen, työtehtävien, tapaturmalajien jne. välillä, mutta mikä vaikutus sillä on työturvallisuuteen?

Osallistuin tällä viikolla Työterveyslaitoksen työsuojelupäiville Tampereella. Päivien aikana puhuttiin paljon viestinnän merkityksestä työsuojelutyössä. Tilastoja ja raportteja tuotetaan ja niitä esitellään varmasti jokaisella työpaikalla, mutta pelkät luvut ja faktat eivät välttämättä olekaan se kaikkein paras vaikuttamiskeino.

Joskus kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään, mitä lukujen ja faktojen takana on. No siellähän on ihmisiä! He ovat jonkun isiä, äitejä, siskoja, veljiä, ystäviä. Jokaisen tapaturmatapauksen takana on tarina. Kun ymmärrämme tämän, alkavat luvut tuntumaan merkityksellisiltä. Ne alkavat tuntumaan merkityksellisiltä, koska ne herättävät tunteita. Nämä ihmiset ovat loukkaantuneet työpaikalla sattuneessa tapaturmassa, joka todennäköisesti olisi ollut estettävissä.

Tapaturma aiheuttaa inhimillistä kärsimystä niin uhrille kuin myös hänen läheisilleen. Se voi aiheuttaa myös taloudellista ahdinkoa pitkien työstä poissaolojen seurauksena ja jopa työkyvyn menettämisen takia. Itsekin voisi joskus pysähtyä pohtimaan, kuka on minulle tärkeä henkilö. Miltä minusta tuntuisi, jos hänelle sattuisi jotakin? Ja miltä hänestä tuntuisi, jos minulle sattuisi jotakin? Tästä näkökulmasta jokainen tapaturma on liikaa!

Työnantajalla on pääasiallinen vastuu työn turvallisuudesta ja terveellisyydestä, mutta myös jokaisella työntekijällä on tietyissä rajoissa vastuu huolehtia omasta ja työkaverinkin turvallisuudesta työpaikalla. Puhutaan paljon turvallisuusasenteesta. Eräs alustaja työsuojelupäivillä sanoi suoraan, ettei asenne riitä, tarvitaan tekoja! Tunteet aiheuttavat tekoja. Sanat aiheuttavat tunteita. Siksi on tärkeää, että tunnemme työkaverimme muutenkin, kuin työroolin kautta, hänen tarinansa. Silloin tulee huolehdittua hänenkin turvallisuudestaan ihan eri tavalla.

Toistemme kohtaaminen on siis edelleen tärkeää, vaikka pandemian aikana ehkä opimmekin pitämään yhteyttä virtuaalisesti ja tekemään työmme itsenäisemmin. Välittäminen luo positiivista turvallisuuskulttuuria työpaikalle ja sitä kautta niitä tekoja, jotka johtavat siihen, että isit ja äidit, siskot ja veljet palaavat töistä kotiin terveinä ja hyvinvoivina. Siinä samalla ne tilastotkin kaunistuvat.   

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron työympäristöasiantuntija.