Kaavio: Työnteko laajemmassa hyödykkeen arvonmuodostuksen systeemissä.

Työntekoa voidaan tarkastella objektiivisesti mitattavan työpanoksen (marxilainen taloustiede) tai käyttö- ja hyötyarvon (uusliberalismi) kautta. Molemmille teorioille yhteistä on raha, siis työn ja tuotteen käyttöarvon ulkoinen mitta. On perusteltua väittää, että uusliberalistinen taloustiede nojaa enemmän subjektiiviseen, hyödykkeen koetun tai odotetun käyttöarvon käsitteeseen, kun taas ”marxilainen ekonomisti” katsoo asiaa objektiivisemmin mitattavan työnteon kautta. Kumpi on enemmän oikeassa, uusliberalistinen hyötyteoreettikko vaiko marxilainen työpanosteoreettikko?

Mielestäni molempia ja paljon muutakin tarvitaan.

Uusliberalistisen näkökulman ongelma on se, että hyödykkeen käyttöarvon syvästi subjektiivinen olemus saatetaan yksinkertaistaa objektiiviseksi totuudeksi. On helppo luoda mielikuvia tuotteesta tai palvelusta kertomatta koko totuutta.

Jos hyödykkeen arvoa katsotaan taas työpanoksen, eli valmistuksen kautta, voidaan se kuvata varsin objektiivisesti. Ammattiliittojen palkkaedunvalvonta pohjautuu juuri tähän työn objektiivisen luonteen analyysiin. Esimerkiksi missä tuote on tehty, kuka sen teki, miten se tehtiin ja miten paljon työaikaa sen valmistukseen kului.

Pullonkauha tulee siinä vaiheessa, kun erilaisia työaikapanoksia arvotetaan toisiinsa. Tehtyjä töitä joudutaan kuitenkin arvottamaan ihmisen luomin subjektiivisin kriteerein.

Toisaalta uusliberalistisessa hengessä, olisi erittäin raskas tietoprosessi pilkkoa asiakkaiden kokema käyttöarvo työpaikan yksittäisten työntekijöiden panosten ja muiden työvälineiden arvo-osiksi. Tätä yritetään esimerkiksi erilaisin asiakaspalautekyselyin. Mutta harvoin asiakas tietääkö asiakaspalvelun ja muun organisaation kytkennän.  

Mitä mieltä ovat prolaiset?

Olen monesti kuullut Pron jäsenten tuskailevan sitä, ettei omaa työtä ehdi tehdä niin hyvin kuin haluaisi ja yritysten tulostavoitteiden olevan epärealistisia. Samaan aikaan Pron tutkimusdata vihjaa kuluttajien haluavan vielä korkeamman käyttöarvon palveluja ja tuotteita. Huonosti tai vaillinaisesti tehty hyödyke nähdään rahan tuhlaamisena ja ekologisesti kuorimittavana.

Ehkä Suomeen tarvitaan suuren käyttöarvon kulttuurivallankumous?

Tutustu Pron tutkimuksen avoimeen dataan:
http://tiedostot.proliitto.fi/tmt/tutkimussovellukset_pro.html

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron vastaava tutkija.