Mikä on varsinainen työpaikka ja mikä erityisala?
Tilapäisen työskentelyn aikaraja 
Mikä on työmatka?
Mitä saa maksaa verovapaasti?
Vähennykset verotuksessa
Tyytymättömyys verotuspäätökseen
 

Mikä on varsinainen työpaikka ja mikä erityisala?

Varsinainen työpaikka

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Jos työn liikkuvuuden vuoksi ei ole työskentelyyn vakituista paikkaa, verotuksessa voidaan pitää vakituisena työpaikkana paikkaa, josta haetaan työmääräykset, jossa säilytetään työvaatteita ja varusteita sekä työvälineitä, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

Erityisalan työpaikka

Rakennustyömaa on erityisalan työpaikka. Erityisaloilla tarkoitetaan toimialoja, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan vaihtamaan usein alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi ja joilla ei yleensä ole varsinaista työntekemispaikkaa. Arvioitaessa sitä, työskennelläänkö erityisellä alalla, asiaa ei voi ratkaista ammattinimikkeen perusteella. Myöskään se ei ole ratkaisevaa, että työskentelee rakennusliikkeen tai vastaavan palveluksessa. Olennaista ovat todelliset työskentelyolosuhteet. Jos toimihenkilöllä on vakituinen työpiste yrityksen konttorissa, tehtaassa, varastossa varikolla tms., hän ei työskentele erityisalalla, vaikka hän viettäisikin paljon aikaa työmaalla. 

Erityisalan verokohtelun piiriin pääsemiseksi on erityisen tärkeää selvittää verottajalle, että kyseessä on ”rajatun ajan kestävällä työmaalla” työskentelevä henkilö. (Katso lisää Tilapäisen työskentelyn aikaraja.)

Liikkuva työ

Liikkuvaa työtä tekevillä henkilöillä ei ole työn luonteen vuoksi paikkaa, jossa he vakituisesti työskentelevät. Heidän varsinaisena työpaikkanaan pidetään paikkaa, josta he hakevat työmääräykset, jossa he säilyttävät työssä tarvittavia asusteita, työvälineitä ja työaineita, tai muuta työn kannalta vastaavaa paikkaa. Jos heillä ei ole lainkaan edellä kerrotun kaltaista työpaikkaa, saatetaan koti katsoa varsinaiseksi työpaikaksi.
 

Tilapäisen työskentelyn aikaraja 

Työkohdetta pidetään tilapäisenä enintään kolmen vuoden ajan, jos kyse on tilapäisestä työkohteesta, jossa työskentely päättyy työn tultua valmiiksi, esimerkiksi rakennustyömaa. Myös rakennustyömaa voi muuttua varsinaiseksi työpaikaksi, jos kolmen vuoden määräaika ylittyy. Tällöin verokohtelu muuttuu. Jos määräaika päättyy vuoden 2022 aikana, sitä voi jatkaa puoli vuotta.

Jos työskentely jatkuu pidempään sellaisista syistä, joiden ennakointia ei voida kohtuudella vaatia, pidetään työkohdetta tilapäisenä alkuperäisen kolmen vuoden määräajan. Tällainen syy voi olla esimerkiksi työnantajan saama uusi toimeksianto samassa kohteessa. Jos pidempi kesto tiedetään jo alussa, katsotaan työkohde koko ajalta varsinaiseksi työpaikaksi, vaikka työ olisikin pilkottu, esimerkiksi eri urakkasopimusten alle.

Määräajan laskenta aloitetaan alusta, jos palkansaajan työskentely samassa työntekemispaikassa on yhtäjaksoisesti keskeytynyt vähintään kuuden kuukauden ajaksi. Tätä lyhyemmillä katkoilla ei ole vaikutusta. Keskeytys voi olla aiheutunut mistä syystä tahansa, esimerkiksi työskentelystä toisella työntekemispaikalla, sairaudesta tai lomauksesta.
 

Mikä on työmatka?

Päivittäinen työmatka

Toimihenkilölle, jolla on varsinainen työpaikka, päivittäinen matka kodista työpaikalle ja takaisin ei ole verotuksessa työmatka. 

Erityisalalla, eli rakennustyömaalla työskentelevälle, päivittäiset matkat kodin ja työmaan välillä rinnastetaan työmatkoihin. Tällä on erityisesti merkitystä päivittäisten matkakulujen verotuskohteluun. 

Varsinainen työmatka

Tuloverolain mukaan ”työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tekee tilapäisesti erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle”. On siis kyse työn takia tehtävästä matkasta, joka tehdään muualle kuin omaan työpisteeseen. Tällaisia matkoja ovat siis esimerkiksi työmatkat, jotka vakituisessa työpaikassa työskentelevä toimihenkilö tekee työmaalle, asiakasyritykseen, yrityksen pääkonttorille jne.

Matkat työkomennuksella

Työkomennuksen aikana kotiin matkustamisen verokohtelu vaihtelee. 

• Jos yöpyy komennuksella tilapäismajoituksessa, voi vähentää viikonloppumatkat ja muut vastaavat matkat kotiin halvimman kulkuneuvon mukaan laskettuna asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina. Yleensä vähennyksen voi tehdä korkeintaan yhdestä matkasta viikossa.
• Jos työkomennus keskeytyy esimerkiksi loman tai sairausloman ajaksi tai silloin, jos työnantaja ei ole järjestänyt majoitusta viikonlopuksi, voi vähentää kotiin tehdyistä matkoista aiheutuneet kulut tulonhankkimiskuluina. Kulut saa vähentää käytetyn kulkuneuvon kustannusten mukaan.
• Jos verottaja katsoo, että sinulle on muodostunut kakkosasunto, vaihtelee verotus sen mukaan, katsotaanko sinut perheelliseksi vai ei. Jos asuu työskentelypaikkakunnalla työnantajan järjestämässä tai itse järjestämässä asunnossa ja kyseessä on yli kolmen vuoden asuminen, asunnosta tulee sinulle ns. kakkosasunto.
  • Perheellinen (naimisissa, rekisteröity parisuhde tai avopari, jolla on yhteinen lapsi), voi vähentää kakkosasunnon ja kodin välisten viikonloppumatkojen kulut asunnon ja työpaikan välisinä matkakuluina, halvimman kulkuneuvon mukaan.
  • Jos on verottajan silmissä perheetön, ei voi vähentää kakkosasunnon ja kodin välisiä matkakuluja.

Mitä saa maksaa verovapaasti?

Matkakulut

Työnantaja voi korvata työtehtävien hoitoon kuluvat tavanomaiset matkakulut ja muut kulut, esim. matkaliput, majoituskulut yms. verovapaasti.

Päiväraha

Työnantaja voi maksaa työmatkan ajalta päivärahaa, jos matkakohde on yli 15 kilometrin päässä joko asunnosta tai varsinaisesta työpaikasta, riippuen siitä kummasta paikasta matkalle lähdettiin. Lisäksi edellytetään, että kohde on vähintään 5 kilometrin päässä kodista tai työpaikasta. Erityisaloilla päiväraha ei ole verovapaata, jollei matkalla yövytä.

Ateriakorvaus

Varsinaisen työpaikan omaavalle ateriakorvaus voidaan maksaa työmatkoilta, joilta palkansaajalle ei makseta päivärahaa. Edellytyksenä on, ettei palkansaajalla ole mahdollisuutta aterioida ruokailutauon aikana tavanomaisella ruokailupaikallaan, eikä ruokailua ole järjestetty. Jos henkilöllä on oikeus saada lounasseteli tai vastaava, ei ateriakorvausta voida maksaa. Hänen tavanomaisena ruokailupaikkanaan pidetään mitä tahansa ruokailupaikkaa, jossa voi maksaa lounassetelillä tai vastaavalla, vaikka kyse olisi teoreettisesta mahdollisuudesta.

Erityisaloilla ateriakorvaus on verovapaa, jos palkansaajalla ei ole mahdollisuutta työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä. 

Jos oma työnantaja ylläpitää ruokalaa tai on järjestänyt sellaisen ja toimihenkilöllä on mahdollisuus käyttää sitä, ei oikeutta ateriakorvaukseen synny. Mahdollisuus riittää, tosiasiallista ruokalan käyttöä ei edellytetä. Lisäksi edellytetään, että ruokala on työmaan välittömässä läheisyydessä. Välittömässä läheisyydessä on verotuskäytännössä katsottu tarkoittavan yhtä kilometriä.

Mahdollisuus saada käyttöönsä lounasseteleitä tai vastaavia poistaa oikeuden ateriakorvaukseen. Merkitystä ei ole sillä, maksaako toimihenkilö lounasseteleistä vai ei. Myöskään sillä ei ole merkitystä, voiko lounasseteliä tai vastaavaa tosiasiallisesti käyttää, esim. onko alueella joku ruokapaikka.

Kilometrikorvaukset 

Jos työmatkoilla käytetään sovitun mukaisesti omaa autoa, saa työnantaja korvata sen käytön maksamalla vuosittain vahvistettavaa kilometrikorvausta. Maksun tulee perustua todelliseen ajoon.
 

Vähennykset verotuksessa

Tulonhankkimisvähennys

Jos henkilö saa palkkatuloja, hän saa automaattisesti 750 euron vähennyksen. Verohallinto tekee vähennyksen automaattisesti. Tulonhankkimiskuluja kannatta ilmoittaa vain, jos 750 euron omavastuuosuus ylittyy.

Työhuone

Työhuoneesta johtuvia kuluja voi vähentää, jos työnantaja ei ole järjestänyt työtilaa tai työhön liittyy huomattavasti kotona tehtävää työtä. Vähennyksen suuruus on 235–940 euroa (vuonna 2023) riippuen siitä miten paljon työtilaa tarvitaan, ja miten merkittävän osuuden kotona tehtävä työ muodostaa tuloistasi. Esimerkiksi runsas etätyö saattaa olla peruste työhuonevähennykseen. 

Työvälineet, koulutus ja ammattikirjallisuus

Jos poikkeuksellisesti hankkii työvälineitä, joita työnantaja ei korvaa, saa niistä tehdä vähennyksiä. Alle 1 200 euron (vuonna 2023) hankinnat voi vähentää hankkimisvuonna ja sen yli menevät hankinnat tehdään poistoina.
 
Nykyisten työtehtävien vaatiman koulutuksen tai ammattitaidon säilyttämiseksi tai ylläpitämiseksi tarvittavan koulutuksen kuluista saa tehdä vähennyksen, jos ne jostain syystä maksaa itse.

Tarvittavan toimialan ammattikirjallisuuden ja ammattilehtien hankintakulut voi vähentää, jos ne ovat tarpeen ammattitaidon ylläpitämiseksi tai työn vaatiman ammatillisen pätevyyden takia. Normaalien sanoma- ja aikakauslehtien tilausmaksut eivät ole vähennettävien kuluja.

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut

Työmarkkinajärjestöjen jäsenmaksut ja työttömyyskassamaksut voi vähentää tulon hankkimisesta aiheutuneina kuluina. Jos työnantaja perii palkasta jäsenmaksun, verottaja saa tiedon automaattisesti, joten sinun täytyy vain tarkastaa tietojen oikeellisuus.

Matkat

Varsinaisen työpaikan omaava toimihenkilö voi tehdä verovähennyksen kodin ja työpaikan välisistä matkoista siten, että enimmäisvähennysmäärä on 7 000 euroa. Omavastuu on 900 euroa (vuonna 2024). Matkat vähennetään lähtökohtaisesti julkisen liikenteen kulkuneuvon mukaan, jollei poikkeamiseen ole erityisiä perusteita.

Työmaalla työskentelevän on mahdollista vähentää päivittäiset kodin ja työmaan väliset matkakustannukset tulonhankkimiskuluina. Niihin ei sovelleta edellä mainittuja omavastuuta eikä ylärajaa. Myöskään halvimman kulkuneuvon käyttämistä ei vaadita. Vapaa autoetu ei oikeuta vähennykseen, koska kulujakaan ei synny. Ensin tulee kuitenkin vähentää matkustuskustannusten kokonaismäärästä työnantajan maksamat verovapaat korvaukset samasta asiasta, eli yleensä tossurahat. 

Ateriakorvausta vastaava vähennys

Erityisalalla työskentelevä saa vähentää työpäiviltä ateriakorvausta vastaavan määrän omassa verotuksessaan tulonhankkimismenoina, jos ateriakorvauksen edellytykset täyttyvät, eikä työnantaja ole niitä korvannut.

Vakituisen työpisteen omaavalla tätä mahdollisuutta ei ole. 
  
Ateriakovauksen saamiseksi edellytetään, että seuraavat edellytykset täyttyvät: 

• työskennellään erityisalalla
• ei varsinaista työpaikkaa
• työnantaja ei maksa päivärahaa tai ateriakorvausta
• työnantaja ei järjestä ruokailua
• vaatimus perustuu päivittäisiin työmatkoihin.

Tyytymättömyys verotuspäätökseen

Jos verotuksessa on virhe, voi muutosta hakea tekemällä oikaisuvaatimuksen. Oikaisu verovelvollisen hyväksi voidaan tehdä viiden vuoden kuluessa. Määräaika alkaa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Oikaisuun on olemassa valmis kaavake, jonka saa verottajan sivuilta. Oikaisuvaatimus voidaan tehdä myös vapaamuotoisesti, mutta siinä pitää ainakin mainita: 

• muutoksenhakijan nimi ja henkilötunnus
• minkä verovuoden verotukseen haetaan muutosta
• miten verotusta vaaditaan muutettavaksi
• mitkä ovat perusteet, joilla muutosta vaaditaan.

Oikaisuvaatimuksen voi jättää mihin tahansa verotoimistoon. 

Jos oikaisuvaatimus ei tuota haluttua tulosta, siihen voi hakea muutosta tekemällä valituksen hallinto-oikeuteen. Valituksen hallinto-oikeuteen voi tehdä 5 vuoden kuluessa verotuksen päättymistä seuraavan vuoden alusta. Valitusaika tulee aina tarkastaa päätöksen liitteenä olevasta valitusosoituksesta.

Hallinto-oikeuden tekemään päätökseen voi hakea muutosta tekemällä valituksen korkeimpaan hallinto-oikeuteen, jos korkein hallinto-oikeus antaa siihen luvan. Hallinto-oikeuteen tai korkeimpaan hallinto-oikeuteen tehtävä valitus voi olla maksullinen.