Työtaisteluoikeutta ja valtakunnansovittelijan mahdollisuutta esittää vientialojen neuvottelutuloksen ylittävää palkkaratkaisua ei rajoiteta. Sen sijaan työrauhan edistämiseksi sovittelujärjestelmälle osoitetaan lisäresursseja ja sovittelijainstituutiolle mahdollistetaan ennakoiva sovittelu. 

Hallitusohjelmassa kaavaillut työtaisteluoikeuden rajoitukset puuttuvat merkittävällä tavalla työntekijöiden oikeuksiin. Esimerkiksi oikeus poliittisiin työtaisteluihin perustuu Kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimukseen, joka turvaa ammattiyhdistysliikkeelle oikeuden toteuttaa lakko, joka kohdistuu erityisesti hallituksen sosiaaliseen ja taloudelliseen politiikkaan. Työntekijäpuoli on kuitenkin turvautunut tähän oikeuteen, samoihin kuin laittomiin lakkoihin vain harvoin ja viimeisenä keinona, joten hallituksen esitykset työtaisteluoikeuksien rajaamisesta, kuin myös laittomaan lakkoon osallistuneen yksilön rankaisemista, ovat kestämättömiä. Työrauhan kannalta hedelmällisempää olisi toteuttaa uudistuksia sovittelujärjestelmässä ja lisätä valtakunnansovittelijan resursseja. Tätä puoltaa sekin, että muissa pohjoismaissa työmarkkinamallit perustuvat työmarkkinaosapuolten välisiin sopimuksiin, eivät valtiovallan toimenpiteisiin.  Vientivetoisen työmarkkinamallin kirjaaminen esitetyllä tavalla pakottavasti lakiin voi johtaa ongelmiin myös toimialojen lähtökohdista laadittavien sopimusten neuvottelemisessa ja palkkatasa-arvon toteutumisessa.  

Paikallisen sopiminen tapahtuu myös järjestäytymättömissä yrityksissä työehtosopimuksen kulloinkin määrittelemissä rajoissa, sen menettelytapojen mukaisesti ja työehtosopimuksen määrittelemien osapuolten välillä. Luottamusmies on henkilöstön ensisijainen edustaja eikä luottamusmiestä voi korvata esimerkiksi luottamusvaltuutetulla.

Paikallisen sopimisen onnistuminen riippuu erityisen paljon sopijapuolten osaamisesta. Vakiintuneella luottamusmiesjärjestelmällä varmistetaan henkilöstön edustajan osaaminen eikä hallitusohjelman kirjaus osaamisen turvaamisesta muulla tavalla vaikuta millään tavoin realistiselta. Lisäksi ammatillinen järjestäytymisvapaus, oikeus valita luottamusmies ja luottamusmiehen ensisijaisuus muihin henkilöstön edustajiin nähden on turvattu Suomea sitovissa Kansainvälisen työjärjestön ILO:n yleissopimuksissa. Hallituksen esityksessä esitettyjen paikallisen sopimisen muutosten työllisyys- ja tuottavuusvaikutuksia ei ole todennettu ja OECD:n selvitysten mukaan keskitetty sopiminen on johtanut korkeampaan työllisyyteen kuin hajautettu järjestelmä. Lisäksi paikallinen sopiminen on useissa työehtosopimuksissa jo tällä hetkellä erittäin laajaa, eikä työehtosopimusten minimiehtojen alittaminen ole järkevää yritysten välisen kilpailunkaan näkökulmasta. 

Hallitus valmistelee työeläkepolitiikkaa koskevat asiat hallitusohjelman mukaisesti keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa.

Työeläkepolitiikan keskeisiä tavoitteita ovat eläkkeiden riittävä taso ja kattavuus, sukupolvien välinen oikeudenmukaisuus sekä rahoituksen kestävyys myös pitkällä aikavälillä. Järjestöt ovat sitoutuneet neuvottelemaan ja esittämään tarpeelliset toimet tavoitteiden saavuttamiseksi. 

Ansiopäivärahan tasoa ei heikennetä hallituksen esittämällä tavalla.  
Esitetty 20 prosentin leikkaus ansiopäivärahan määrään jo kahdeksan työttömyysviikon jälkeen, työttömyysturvan euroistaminen sekä työssäoloehdon pidentäminen kuudesta kahteentoista kuukauteen pakottaisi työttömät turvautumaan lisääntyvässä määrin asumistukeen ja jopa toimeentulotukeen, joita hallitus on niin ikään leikkaamassa. Lisäksi mikäli työnhakija tarvitsee lisä- tai uudelleenkoulutusta, sitä ei ehdi hankkia kahdeksan viikon kuluessa työttömyyden alkamisesta, koska koulutuksen alkamista saattaa joutua odottamaan ja koska työttömyysaikaisen kouluttautumisen edellytyksenä on TE-toimiston suorittama tarkoituksenmukaisuusharkinta ja suostumus. Näin ollen muutos hankaloittaisi myös esimerkiksi työvoimapulasta kärsiville aloille kouluttautumista.  
 

Ansiopäivärahan olemassa olevia ikäsidonnaisia poikkeuksia ei heikennetä ainakaan siltä osin kuin kyse on oikeudesta kotikunnan työllistämisvelvoitteen nojalla järjestettyyn työhön, jonka turvin työtön työnhakija voi täyttää uudelleen ansiopäivärahan työssäoloehdon. Suomalaisilla työmarkkinoilla kiistatta esiintyvän ikäsyrjinnän vuoksi oikeus työssäoloehdon täyttävään velvoitetyöhön on säilytettävä. Lisäksi ansiopäivärahan lapsikorotukset pidetään voimassa, jotta lapsiperheköyhyys ei lisäänny.  
 

Työntekijän henkilöperusteista irtisanomissuojaa ei heikennetä. 
Suomessa suojan taso on jo nyt vain OECD-maiden keskitasoa. Suomea tiukempi henkilöperustainen irtisanomissuoja on esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Alankomaissa. Erityisen ongelmallista on yhdistää työsuhdeturvan heikennykset sosiaaliturvaleikkauksiin, joilla työttömyyden aikaista taloudellista turvaa ollaan samanaikaisesti heikentämässä. Vakiintuneen tulkintakäytännön romuttaminen esitetyllä tavalla johtaisi vuosikausia kestäviin riitaisuuksiin ja epävarmuuteen sekä henkilöstön että yritysten näkökulmasta. 

Työsopimuslain nykyistä sääntelyä määräaikaisesta työsopimuksesta ei muuteta.
Määräaikaisten työsopimusten laiton ketjuttaminen on jo nyt erittäin yleistä ja mahdollisuus tehdä työsopimus määräaikaisena ilman erityistä perustetta vuodeksi kasvattaisi ilmiötä entisestään. Muutos olisi räikeässä ristiriidassa työelämän tasa-arvon vahvistamisen kanssa ja heikentäisi erityisesti naisten työmarkkina-asemaa lisäämällä raskaus- ja perhevapaasyrjintää. 
 

Vuorotteluvapaajärjestelmää ei lakkauteta. 
Vuorotteluvapaajärjestelmän poistolla saatavat taloudelliset hyödyt ovat pienempiä, kun siitä saatavat hyödyt työntekijöiden jaksamiseen, työhyvinvointiin ja työllisyyteen. Järjestelmän poistolla arvioidaan hallitusohjelmassa olevan vähäisiä työllisyysvaikutuksia ja julkista taloutta vahvistavaa vaikutusta ei arvioida olevan ollenkaan. Selvitysten mukaan järjestelmä edistää paitsi työssäjaksamista, myös vuorotteluvapaasijaisten myöhempää työllisyysastetta. 

Julkisten työllisyyspalveluiden asiantuntijaresurssit nostetaan riittävälle tasolle.  
Hallitusohjelmassa tunnistetaan, että 80 % työllisyysasteen saavuttaminen vaatii uudistuksia TE-palveluihin. Tällä hetkellä resurssit ovat kuitenkin riittämättömät hallitusohjelman kirjauksiin nähden ja lisäresursseja vaaditaan, jotta voidaan varmistaa työnhakijan palveluntarvetta vastaavan työnhaun yksilöllinen tukeminen ja nopea työllistyminen.  
 

Työelämän kehittämishankkeiden, kuten TYÖ2030-ohjelman, jatkorahoitus turvataan koko hallituskauden ajaksi ja työmarkkinajärjestöt osallistetaan hankkeiden kaikkiin vaiheisiin.  
Hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti TYÖ2030-ohjelmaa on jatkettava ja kehitettävä edelleen, jotta sen avulla voidaan mahdollisimman tehokkaasti yhteistyössä edistää työllisyyden, talouden ja kilpailukyvyn kasvua.  
 

Naisten työmarkkina-aseman parantamiseen, perhevapaiden tasaisempaan jakautumiseen sekä isien perhevapaiden käytön edistämiseen suunnataan riittävät rahalliset resurssit. 
Hallitusohjelmaan on kirjattu erilaisia uudistuksia, joilla halutaan lisätä työelämän tasa-arvoa sekä vähentää syrjintää, mutta näihin tavoitteiden toteuttamiseen ei ole suunnattu rahaa. Päinvastoin, ohjelmassa suunnitellut muutokset ja leikkaukset heikentävät erityisesti naisten työmarkkina-asemaa, työhyvinvointia ja perheen ja työn yhteensovittamista.  
 

Työelämän tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta valvovien erityisvaltuutettujen kattavat toimintamahdollisuudet ja resurssit turvataan, samoin valvontatyötä tekevän aluehallintoviraston. 
Erityisvaltuutetuilla viitataan mm. tasa-arvovaltuutettuun ja yhdenvertaisuusvaltuutettuun.  

Valtuutettujen tehtävien yhdistämistä on selvitetty mm. 2016 oikeusministeriön toimesta. Sukupuolten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta koskevat lainsäädännöt ovat kuitenkin erilaisia, mikä on todettu sekä OM:n arviomuistiossa että monessa aikaisemmassa selvityksessä, joissa on päädytty suosittamaan erillisiä valtuutettuja. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutuminen edellyttää jatkossakin vahvoja, riippumattomia ja erillisiä ihmisoikeusviranomaisia. 
 

Kolmikantaista samapalkkaisuusohjelmaa jatketaan hallitusohjelmakirjauksen mukaisesti ja kehitetään edelleen sen vaikuttavuutta. Kehitystyö edellyttää ohjelman resurssien lisäämistä.  

Samapalkkaisuusohjelmaa on toteutettu vuodesta 2006 ja sinä aikana sukupuolten välistä palkkaeroa on saatu kutistettua, mutta ei kokonaan kurottua umpeen. Ohjelmaa on tämän vuoksi jatkettava ja kunnianhimon tasoa sekä resursseja lisättävä, jotta tasa-arvolain kirjaus palkkatasa-arvosta saadaan toteutettua ja työtehtävien jakautumista sukupuolen mukaan vähennettyä. Ohjelman jatkaminen on olennaista myös siksi, että palkkatasa-arvo on huomioitava myös työpaikka- ja yksilötasolla toteutuvissa työehtosopimuksissa. 
 

Palkka-avoimuutta edistetään direktiivisääntelyn minimitasoa kunnianhimoisemmin. 

Suomessa palkkatietämys on huonolla tasolla ja yksityisellä sektorilla palkkasyrjintää epäilevän henkilön on erittäin vaikea arvioida, onko hänen palkkansa oikeudenmukainen, koska palkat ovat niin läpinäkymättömiä. Direktiivin minimivaatimusten mukainen implementointi ei korjaa tätä epäkohtaa ja siksi palkka-avoimuutta tulisi edistää hallitusohjelmakirjausta kunnianhimoisemmin

Valtion tuottavuusohjelman toteuttaminen ei saa vaarantaa valtion lakisääteisten tehtävien hoitamista ja johtaa henkilöstön irtisanomisiin tuotannollisin ja taloudellisin perustein.  
Osana julkisen talouden tasapainottamista hallitusohjelmaan kirjattu valtion tuottavuusohjelma leikkaa eri hallinnonalojen pääluokista yhteensä 243 milj. euroa. Tämä tulee olemaan haaste valtionhallinnon virastojen toiminnalle, sillä samanaikaisesti hallitusohjelma sisältää lukuisia kirjauksia kehittämisestä, selvittämisestä, arvioinneista, ohjelmien ja strategioiden laadinnasta. Toteuttamisen osoittautuessa jonkin viraston kohdalla kohtuuttomaksi, on oltava valmius päätösten tarkastamiseen ja nopeaan reagointiin kriisiytymisen välttämiseksi. 
 

Valtion virastoille vaalikaudella osoitettaviin uusiin tehtäviin, tehtävien laajennuksiin ja muihin lisääntyviin velvoitteisiin varataan tarvittavat lisäresurssit ja lisäkustannukset kompensoidaan täysimääräisesti. 
Hallitusohjelmassa kohdistetaan virastoille prosessien sujuvoittamisen ja käsittelyaikojen osalta paljon lisäpainetta. Henkilöstölle on annettava todellinen mahdollisuus selviytyä tehtävistään mm. varmistamalla tietojärjestelmien toimivuus sekä riittävät resurssit. Lukuisat tuottavuusohjelman toteuttamisen kanssa samanaikaisesti valmisteltavat säädöshankkeet ja niiden aiheuttamat toimintatapamuutokset lisäävät valtion henkilöstön kuormitusta. Jaksamiseen, työmotivaatioon ja työhyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Mikäli näin ei toimita, vuosien kuluessa kertaantuessaan valtionhallinnon virastoille osoitetut lisätehtävät aiheuttavat merkittävää resurssivajetta, jonka hoitaminen kuntoon on lopulta huomattavasti vaikeampaa. 

Valtion tuottavuusohjelman toimintamenoleikkausten tarkempi kohdentaminen jätetään hallinnonaloilla tapahtuvaksi. 

Hallitusohjelmassa tuottavuusohjelman kohdennus on tehty vasta pääluokittain ja toimeenpano alkaa vuonna 2025. Hallituksen on luotettava hallinnonalojen ja virastojen kykyyn valita tuottavuusohjelman toteuttamiseen parhaat keinot. Virastoilla ja niitä ohjaavilla ministeriöillä on paras tieto siitä, miten kunkin hallinnonalan tuottavuusohjelmaa voidaan toteuttaa vaarantamatta valtionhallinnon lakisääteisten tehtävien hoitoa. Virastojen tulossopimuksissa asetettujen tavoitteiden ja talousarvion mahdollistamien toimintaedellytysten yhteys on kiinteä. Hallitusohjelman sisältö ohjaa joka tapauksessa virastojen toiminnan painopisteet vaali- ja kehyskaudella ja on strategisten tavoitteiden valmistelun perusta. 

Valtion henkilöstö ja henkilöstöjärjestöt otetaan mukaan hallinnonalojen tuottavuusohjelmien valmisteluun ja niiden toimeenpanon seurantaan.   

Asiakokonaisuus käsitellään yhteistoiminnassa niin koko valtionhallinnossa, hallinnonaloilla kuin virastoissa valtion yhteistoimintalain edellyttämällä tavalla. Tuottavuusohjelmien, ml. tilaohjelma, valmisteluun, toimeenpanoon ja seurantaan liittyvästä yhteistoiminnasta ja sen konsernitason järjestämisestä sovitaan valtion pääsopijajärjestöjen kanssa kirjallisesti valtion yhteistoimintalain 34 §:n mukaisesti.

Kohdennukset valtion yhteisestä kehitysbudjetista tehdään niin, että hallitusohjelmaan sisältyvät lukuisat odotukset toiminnan tehostumisesta pystytään mm. lupa- ja valvontatehtävien osalta toteuttamaan ja henkilöstön työhyvinvoinnista huolehtimaan.  

Julkisen hallinnon digitalisaatio ja automaatio on hallitusohjelmassa vahvasti esillä. Ministeriökohtaiset tuottavuusmäärärahat pääosin lakkautetaan ja määrärahat kootaan yhteiseen kehitysbudjettiin, jota kohdennetaan koordinoidusti ja hallitusohjelman painopisteiden mukaisesti.    

Aluehallinnon uudistus toteutetaan vuoden 2026 aikana hyvässä yhteistyössä henkilöstön ja valtion pääsopijajärjestöjen kanssa. Kaikissa valmisteluryhmissä keskus- ja virastotasolla on henkilöstöjärjestöjen edustus.  

Valtion aluehallinnossa (ml. Valvira) ollaan toteuttamassa mittava organisaatiouudistus todella haasteellisella aikataululla: hallitusohjelman mukaan lähtökohtaisesti vuoden 2025, mutta viimeistään vuoden 2026 alusta. Mikäli kireä aikataulu uhkaa uudistuksen laadukasta toimeenpanoa, on aikataulua arvioitava uudelleen. Uudistuksen yhteydessä henkilöstön asema on turvattava valtionhallinnossa muutosturvasta sovitulla tavalla sekä vakiintuneiden pelisääntöjen ja menettelytapojen mukaisesti. Valmistelun alkuvaiheessa vahvistetaan uudistuksessa noudatettavat henkilöstöpoliittiset periaatteet, jolle hallitusohjelman valtion työnantajapolitiikkaan liittyvät kirjaukset antavat hyvän pohjan.  

Tuottavuutta uudessa lupa- ja valvontavirastossa ja Elinvoimakeskuksissa parannetaan ja tuottavuusohjelmaa toteutetaan toimintaprosesseja ja -tapoja kehittämällä sekä henkilöstö kehittämistyöhön sitouttamalla. Uudistus ei ole ensisijaisesti henkilöstön määrän vähentämishanke. 

Hallitusohjelma kohdentaa odotuksia erityisesti lupa- ja valvontatehtävien hoidon sujuvoittamiseen ja yhdenmukaistamiseen. Samalla aluehallinnon uudistamiseen liittyvässä hallitusohjelmakirjauksessa on erikseen todettu valtionhallinnon tuottavuusohjelman ja toimintamenojen sopeutustarpeen huomioiminen. Jotta tavoitteeseen lupa- ja valvontatehtävien tehostamisesta päästään, on uudistustyölle turvattava riittävät henkilöstö- ja taloudelliset resurssit.  
 

Aikuiskoulutustukea ei lakkauteta. 
Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen heikentäisi jatkuvan oppimisen ja osaamisen kehittämisen mahdollisuuksia ja olisi ristiriidassa hallituksen korkeakoulutettujen määrän nostamista koskevien kirjausten kanssa. Hallitus on perustellut tuen lakkauttamista sillä, että korkeakoulututkintojen kasautumista samoille henkilöille halutaan ehkäistä, mutta tuen lakkauttaminen kaikilta johtaisi tilanteeseen, jossa lapsi menee pesuveden mukana. Lakkauttamisen sijaan tukea tulee uudistaa tukemaan paremmin matalan koulutustason varassa olevien, koulutustasoa nostavien ja työvoimapula-aloille kouluttautuvien koulutukseen osallistumista.  

Säilytetään korkeakoulujen avoimen koulutustarjonnan säädellyt enimmäismaksut entisellään eikä vastaavasti vähennetä korkeakoulujen valtionrahoitusta. 
Yhdessä aikuiskoulutustuen lakkauttamisaikeiden kanssa korkeakoulujen avoimen opintotarjonnan enimmäismaksujen nosto tukkii tehokkaasti jatkuvan oppimisen ja alanvaihdon mahdollisuuksia sekä luo eriarvoisuutta, sillä kaikille ei ole realistinen vaihtoehto maksaa aiempaa korkeampaa hintaa avoimessa korkeakoulussa suoritetuista opinnoista. 

Vapaan sivistystyön rahoitus säilytetään ennallaan. 
Vapaan sivistystyön kautta tarjotaan ammatillista täydennyskoulutusta sekä opetetaan työelämässä tarvittavia perustaitoja, kuten tietotekniikkaa ja vieraita kieliä. Näin edistetään työkykyä ja työllistymisen edellytyksiä. Vapaan sivistystyön leikkaus vaarantaa hallituksen asettamat työllisyys- ja osaamistavoitteet. 
 

Rahoitetaan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäys täysimääräisesti.  
Hallitusohjelmassa linjataan korkeakoulujen aloituspaikkojen lisäämisestä, mutta siihen ei ohjelman budjettiliitteissä ole osoitettu rahoitusta. Uudet aloituspaikat on rahoitettava täysimääräisesti, jotta koulutuksen laatu voidaan taata 
 

Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskukselle (JOTPA) osoitetaan pysyvät ja toiminnan tavoitteisiin nähden riittävät resurssit. 
JOTPA perustettiin 2021 ja sen tavoitteena on työikäisen väestön osaamisen kehittäminen ja työllisyysasteen nosto palvelujärjestelmää uudistamalla, mikä on linjassa hallitusohjelman työllisyysasteen nostoa koskevan kirjauksen kanssa. Pari vuotta toimineelle keskukselle on turvattava pysyvät toimintaresurssit, jotta se voi toteuttaa sille osoitettua tehtävää ja vakiinnuttaa sekä kehittää toimintaansa.

Yliopistojen ja kilpaillun valtion TKI-rahoituksen kanavoimisesta pääasiallisessa vastuussa olevien Suomen Akatemian ja Business Finlandin toimintaedellytykset varmistetaan riittävillä resursseilla. 

Valtion T&K-rahoitus nousee 1,2 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2030 mennessä sillä edellytyksellä, että yksityisen sektorin panostukset kasvavat 2,8 prosenttiin.  

Rahoitustasoon on tulossa vaalikauden aikana merkittävä korotus. Rahoitushakemusten tehokkaaseen käsittelyyn ja asiantuntevaan kohdentamiseen talouskasvua tukevalla ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohjaa vahvistavalla tavalla tarvitaan riittävät henkilöresurssit. Esimerkiksi valtion tuottavuusohjelman toimeenpano ei saa heikentää valtion rahoituksen jakamisesta vastuussa olevien resursseja. 

EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta saapuvien opiskelijoiden lukukausimaksuja ei muuteta täysikatteisiksi. 
Päätös heikentäisi Suomen houkuttelevuutta kansainvälisten osaajien silmissä, mikä puolestaan vaikeuttaisi tutkimus- ja innovaatiotoimintaa.  

Valtion tukemaa ARA-asuntotuotantoa ei vähennetä.  
Asuntorakentaminen alana on tällä hetkellä vaikeuksissa ja kaipaa elvytystä, jotta työllisyyttä saadaan ylläpidettyä sekä estettyä osaajapula tulevaisuudessa. Yksi keino tähän on säilyttää valtion tukema ARA-asuntotuotanto ennallaan. 

Rahapelijärjestelmää uudistettaessa pelaamista valvovan viranomaisen resurssit ja välineet varmistetaan myös siirtymäkaudella.  
Hallitus uudistaa Suomen rahapelijärjestelmää avaten sitä lisenssimallilla kilpailulle viimeistään 1.1.2026. Uudistuksen tavoitteena on ehkäistä ja vähentää pelaamisesta aiheutuvia terveydellisiä, taloudellisia ja sosiaalisia haittoja sekä parantaa rahapelijärjestelmän kanavointiastetta. Jotta uudistus voidaan toteuttaa hallitusti, tulee valvovan viranomaisen resurssit turvata myös sinä aikana, kun yksinoikeusjärjestelmästä siirrytään lisenssijärjestelmään. 

Vakinaistetaan sanomalehtien jakelutuki. 
Laki postilain muuttamisesta ja sanomalehtien jakelun tuesta kevensi yleispalvelukirjeiden jakelupäiviä kolmeen päivään koko maassa. Valtiovarainministeriön talousarvioehdotuksessa tiedonvälitystä tuetaan kilpailutettavalla ja määräaikaisella valtionavustuksella, jonka tarkoituksena on varmistaa sanomalehtien jakelun jatkuminen myös haja-asutusalueilla, joilla ei ole varhaisjakeluverkkoa. Tiedonvälityksen ja media-alan työllisyyden turvaamiseksi jakelutuki tulisi vakinaistaa.