Ammattiliitot ovat pyrkineet edistämään samapalkkaisuutta jo vuosikymmeniä, mutta palkkaerot elävät sitkeästi etenkin yksityisellä sektorilla.
Palkka-avoimuusdirektiivi olisi Suomelle mahdollisuus korjata samapalkkaisuuden puutteita, mutta valitettavasti hallituksen lausuntokierroksella ollut lakiesitys ei mahdollisuuteen tartu.
Palkka-avoimuusdirektiivi olisi Suomelle mahdollisuus korjata samapalkkaisuuden puutteita, mutta valitettavasti hallituksen lausuntokierroksella ollut lakiesitys ei mahdollisuuteen tartu. Ilman palkkojen läpinäkyvyyttä samapalkkaisuus ei etene. Esitys uhkaa vesittää direktiivin keskeiset tavoitteet.
Esityksessä ei määritellä selkeästi, mitä samanarvoinen työ tarkoittaa eikä vaadita työn vaativuuteen perustuvia, läpinäkyviä palkkarakenteita, joilla työn arvon vertailu olisi syrjimättömillä, objektiivisilla ja sukupuolineutraaleilla kriteereillä mahdollista.
Vesitetty palkka-avoimuusdirektiivi uhkaa palkkatasa-arvon edistämistä
Esitys ei myöskään huomioi henkilöstön edustajien roolia riittävästi eikä sisällä vaatimusta siitä, että kriteerien soveltamisen työpaikoilla on oltava syrjimätöntä. Valvovalle viranomaiselle ei esitetä riittäviä resursseja, mikä tekee lain valvomisesta käytännössä mahdotonta.
Hallituksen esityksestä puuttuu annettu mahdollisuus käyttää kuvitteellista verrokkia palkkavertailussa silloin, kun vastakkaista sukupuolta oleva verrokki puuttuu. Ilman tätä keinoa moni syrjintätilanne jää kokonaan toteen näyttämättä. Myöskään palkkatietojen antaminen työpaikkailmoituksessa ei ole riittävän selvästi kirjattu esitykseen, vaikka se helpottaisi etenkin työuran alussa olevia. Juuri työuran alku on hetki, jolloin palkkaerot usein syntyvät.
Nykyisellään esitys ei täytä edes EU-direktiivin vähimmäisvaatimuksia eikä edistä palkka-avoimuutta tarkoitetulla tavalla. Se on karsittu ja vaikeasti sovellettava kokonaisuus, joka lisäisi epäselvyyksiä työpaikoilla ja kuormittaisi sekä järjestöjä että viranomaisia.
Ilman merkittäviä muutoksia Suomi toteuttaakin direktiivin tavalla, joka jopa heikentää nykyistä tasa-arvolainsäädäntöä. Koska direktiivin pitää olla voimassa viimeistään kesäkuun alussa, aika on käymässä vähiin. Vielä ei kuitenkaan ole myöhäistä tehdä korjausliike, jos päättäjillä todella on halua edistää palkkatasa-arvoa.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron työympäristö- ja tasa-arvoasiantuntija. Kirjoitus julkaistiin Helsingin Sanomien mielipideosastolla lauantaina 28.2.2026.
