Vanhan kansan viisauden mukaan asiat eivät puhumalla parane. Tämä tieto on väärä. Herää jopa epäilys: oliko vanhalla kansalla kaikki ihan hallussa? Voiko kesäheilaa löytyä ilman helluntaita tai voiko taudista selvitä hengissä, vaikka viina, sauna ja terva eivät auttaisikaan?
Kommunikaatio on kaiken ihmisten välisen toiminnan perusta niin yksilöiden kuin organisaatioiden välillä. Lähetyspuoli eli puhuminen ja kirjoittaminen sujuu yrityksissä yleensä erinomaisesti ainakin johdon mielestä. Vastaanottajat kohtaavat usein tilanteita, joissa asiasta ei ole koskaan kerrottu heille, mutta vieraan vallan agentit ovat lisänneet tiedon sähköpostiin yön aikana Saapuneet-kansioon tai väärentäneet kokouspöytäkirjan.
Yhteisen ymmärryksen rakentamisessa kommunikointi on kriittistä. Aikoinaan johtaminen oli usein armeijamaisen jämäkkää, ja sitaatit haettiin suoraan sotakirjallisuudesta. Tyyli on onneksi muuttunut, mutta houkutus autoritääriseen johtamiseen elää yhä. Se on helppoa, mutta tuottaako se parhaan lopputuloksen?
Suomessa on pitkään naureskeltu ruotsalaiselle diskuteerauskulttuurille, jossa asioita vatvotaan hartaasti. Mutta ehkä siinä on järkeä. Kun asioista puhutaan kunnolla etukäteen, kaikki tietävät mitä odotetaan ja jälkikäteinen urputus vähenee. Mussutuksen määrä pysyy vakiona, mutta sen voi hoitaa hallitusti tai hajauttaa kahvipöytiin ja loputtomiin kokouksiin.
Kommunikaatio ei kuitenkaan ole vain puhumista. Siihen kuuluu myös kuunteleminen, joka on usein se haasteellisin rasti. Liian usein kuulemme työntekijöiltä, ettei heidän näkemyksiään aidosti haluta kuulla. Silti juuri kuulluksi tuleminen on keskeistä sitoutumiselle ja työtyytyväisyydelle. Jos vaikutusmahdollisuudet puuttuvat, raaka rehellisyys on parempi vaihtoehto kuin näennäinen osallistaminen ja valheelliset toiveet.
Avoin kommunikaatio voi myös parantaa tuottavuutta. Turvallisuuteen ja työsuojeluun liittyviä havaintoja kerätään monessa paikassa systemaattisesti, mutta miksi muiden kehitysideoiden kerääminen on usein ulkoistettu aloitelaatikolle, jonka sijaintia kukaan ei tiedä?
Kesä tuo mukanaan uuden testin: kesätyöntekijät. Heidän perehdyttämisensä on koko organisaation yhteinen tehtävä. Jos odotukset jäävät epäselviksi, myös tulokset jäävät laihoiksi. Samalla rakennetaan kuvaa koko työelämästä. Hyvä kesätyökokemus on yllättävän kovaa valuuttaa tulevaisuuden rekrytoinneissa.
Kirjoittaja on sopimusalavastaava, joka uskoo selkeään kommunikaatioon, vaikka arki tarjoaa jatkuvasti vastanäyttöä.
