Valtion virkamiehiä ja työntekijöitä koskeva lakko on toteutuessaan poikkeuksellinen tapaus, jonka edeltäjä löytyy lähes 40 vuoden takaa. Vuoden 1986 suuri virkamieslakko oli lähes seitsemän viikkoa kestänyt Virkamiesliiton voimainponnistus.
25-vuotias yo-merkonomi Ansa Aarnio oli lakon aikaan töissä ensimmäisessä valmistumisen jälkeisessä työpaikassaan, opetusministeriön tilitoimistossa.
– Heti kun aloitin työt, minua kehotettiin liittymään Virkamiesliittoon. Lakon aikana kuitenkin keskityin paljon omaan elämääni, jossa oli sillä hetkellä kaikenlaista meneillään. Opiskelin työn ohessa yliopistossa, olin ostanut ensiasuntoni ja asuin avoliitossa, Aarnio muistelee.
Lakon taustalla oli valtion virkamiesten halu nostaa palkkojaan, jotka olivat Virkamiesliiton mukaan jääneet jälkeen yleisestä kehityksestä. Se vaati jäsenilleen 800 markan ja kuuden prosentin ylimääräistä tasokorotusta normaalien palkankorotusten päälle.
Keskivertovirkamiehelle se olisi tuonut noin tuhannen markan palkankorotuksen, Helsingin Sanomat uutisoi. Alin taulukon mukainen valtion virkapalkka oli Helsingissä 3 681 markkaa kuukaudessa, korkein 27 887 markkaa.
Junia korvattiin busseilla, lennot siirrettiin pienemmille kentille
Lakko alkoi 2. huhtikuuta 1986. Sen mittasuhteista kertoo Helsingin Sanomien edellisenä päivänä julkaisema lehtijuttu, jossa lakon tulevia vaikutuksia arvioitiin. Lakko pysäytti VR:n paikallisliikenteen ja kaukojunien reittejä muutettiin. Helsinki-Vantaan lentoaseman hiljentyminen siirsi lentoliikenteen Malmille, Turkuun ja Tampereelle.
Lisäksi lakko häiritsi muun muassa valtioneläkkeiden käsittelyä, työttömyysavustusten maksamista, postipakettien lähettämistä ja autojen katsastuksia. Työt seisahtuivat lähes kokonaan valtioneuvoston kansliassa ja presidentin linnassa. Väestörekisterikeskuksen lakko viivästytti muun muassa passien hankkimista, naimisiin menoa ja perunkirjoitusten tekemistä.
”Helsingin puhelinpalvelu hoitaa vain hätätapaukset ja valtionpuhelut. Muu käsivälitteinen puhelinliikenne keskeytyy, eikä esimerkiksi Neuvostoliittoon voi soittaa”, lehdessä tiedotettiin 1. huhtikuuta 1986.
Aarnio toimi lakkovahtina, mutta kuvailee touhua turhaksi. Tilitoimiston järjestäytymisaste oli korkea, eikä rikkureita ollut.
– Mieleeni on jäänyt, että seisoin Aleksanterinkadun alkupäässä ja palelin kovasti. Jossain vaiheessa työkaveri toi minulle kupin kahvia ja jäi viereen odottamaan, että join sen. En pitänyt kahvista, mutta en kehdannut sanoa sitä, vaan join väkisin. Sen jälkeen en ole kahvia juonut, Aarnio muistelee huvittuneena.
Lakkoon osallistui 42 000 virkamiestä
Virkamieslakko koski ensin pääkaupunkiseutua, mutta laajeni kahden viikon kuluttua koko maahan. Silloin Helsingissä järjestettiin lakkoa tukeva mielenosoitusmarssi.
– Meillä oli niin kova kuri tilitoimistossa, että nuortenkin piti siihen ilman muuta osallistua. Siihen aikaan kunnioitettiin vanhempia ihmisiä eri tavalla kuin nykyään, Aarnio muistelee työpaikkansa vanhempia ay-aktiiveja.
Virkamiesliitto edusti neljännestä valtion kaikista palkansaajista, ja lopulta lakossa oli noin 42 000 virkamiestä. Kun lakkoa oli kestänyt kuusi viikkoa, presidentti Mauno Koivisto vaati eduskuntaa säätämään lain, jolla ”vaaralliset virkamieslakot” voidaan lopettaa. Lakko päättyi pian sen jälkeen, 17. toukokuuta.
Aarnion mukaan työntekijät olivat tyytyväisiä voidessaan palata töihin, vaikka tavoitellusta palkankorotustasosta saatiinkin alle puolet. Hänelle itselleen yli kuuden viikon lakko tarjosi paitsi lisäaikaa opinnoille, myös hetken pysähtyä pohtimaan omaa elämää.
Lakon jälkeen Aarnio vaihtoi tilitoimistosta Taiteen keskustoimikuntaan, joka muuttui sittemmin Taiteen edistämiskeskukseksi (Taike). Sen palveluksessa hän työskentelee edelleen. Kirjallisuuden alan erityisasiantuntijan tehtävään kuuluu Taiken jakamien apurahojen ja -avustusten vertaisarvioinnin organisointia.
Virkamiehille kuuluu sama korotus kuin muillekin
Jälkikäteen ajatellen Aarnio pitää sekä suuren virkamieslakon vaatimuksia että sen kestoa ylimitoitettuna.
– Ammattiliitot olivat aiemmin hierarkkisempia, ylemmät pomot päättivät ja valta oli hyvin henkilöitynyttä. Kyllä tämän hetken lakot ovat paljon fiksumpia, kun tehdään pistelakkoja. Tällä hetkellä ammattiliitossa tehdään paljon yhteistyötä ja ymmärretään yhteiskuntaa eri näkökulmista, Aarnio sanoo.
Valtion työntekijöiden uutta lakkoa Aarnio pitää perusteltuna. Valtion virastojen toimintamenoista on jo leikattu, mikä on johtanut poikkeuksellisen moniin irtisanomisiin.
– Sitä kautta on puristettu henkilöstöä niin, että pienempi porukka tekee samat lakisääteiset työt kuin ennenkin. Tämän lisäksi vielä katsotaan, että emme ansaitse samaa palkkaa kuin muut palkansaajat. Pidän sitä täysin käsittämättömänä. Sitä perustellaan valtion budjetin alijäämällä, mutta en kyllä osta sitä, Aarnio sanoo.
Taike ei ole toistaiseksi menossa lakkoon. Tarvittaessa Aarnio kertoo olevansa valmis lyömään hanskat tiskiin – aivan kuten 39 vuotta aikaisemmin.
