Kysyimme Turun yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskiselta, miten hallitusohjelma muuttaa työelämää ja työntekijän oikeuksia merkittävästi.
Yhteistoimintalain muutos heikentää paikallisen sopimisen edellytyksiä
Professori Seppo Koskinen ihmettelee, miksi vastikään uusittu yhteistoimintalaki halutaan muuttaa tavalla, joka heikentää vuoropuhelun ja paikallisen sopimisen mahdollisuuksia pienemmillä työpaikoilla.
– Yhteistoimintalaki mietittiin ja suunniteltiin yhdessä työntekijöiden ja työnantajien kesken pari vuotta sitten. Silloin ei edes työnantajien puolella nähty tarvetta tehdä siihen näin merkittäviä muutoksia, Koskinen pohtii.
Tällä hetkellä yhteistoimintalakia sovelletaan vähintään 20 työntekijän yrityksiin. Hallitusohjelmassa halutaan, että yhteistoimintalain soveltamisala rajataan koskemaan vähintään 50 työntekijää työllistäviä yrityksiä.
– Jos oikeasti halutaan kehittää paikallista sopimista, miksi yhteistoimintalakia muutetaan siten, että se heikentää vuoropuhelua ja paikallista sopimista pienissä yrityksissä. Kyllähän niissäkin työnantajien ja työntekijöiden olisi syytä kuulla toisiaan ja keskustella toistensa kanssa.
Samalla hallitus ehdottaa irtisanomisia koskevien muutosneuvottelujen vähimmäisaikojen lyhentämistä puoleen aikaisemmasta.
– En ymmärrä ehdotuksen työoikeudellisia perusteita. Jo nyt neuvottelut on voitu päättää vähimmäisaikaa aiemmin, heti kun molemmat osapuolet näkevät asian käsitellyn, Koskinen sanoo.
Sovittelujärjestelmä rampautetaan
Hallitusohjelmassa neuvottelujärjestelmää aiotaan muuttaa siten, että valtakunnansovittelija ei lain mukaan saisi neuvotella vientialojen palkankorotuksia ylittävää palkkaratkaisua.
– Kansainvälisten sopimusten mukaan välitysmenettelyssä sovittelijalle ei voida määrittää lailla rajoja sopimusehdotukselle. Sehän on koko sovittelujärjestelmälle tuhoisaa, jos sovittelija ei pysty sovittelemaan työriitoja, Koskinen ihmettelee.
Hänen mukaansa suomalaista sovittelujärjestelmää tulisi päinvastoin vahvistaa Ruotsin esimerkin mukaisesti. Ruotsissa sovittelujärjestelmään on panostettu enemmän ja se toimii jo työriitoja ennakoiden, toisin kuin Suomessa.
Radikaali muutos: Pakottavaa lainsäädäntöä vahvemman turvaksi
Suuri periaatteellinen työelämän muutos on sekin, että hallitusohjelmassa on useita työelämää heikentäviä kohtia, jotka tehdään pakottavalla lainsäädännöllä. Tämä tarkoittaa, että edes TES-sopimuksissa ei voitaisi sopia toisin.
– Työlainsäädännössä on katsottu, että lakiin kirjataan työntekijän näkökulmasta minimit, joita sopimuksissa ei voida alittaa. Nyt alettaisiin säätää lainsäädännön pakottavuutta työnantajien turvaksi, vaikka neuvottelutilanteessa juuri työnantajat ovat vahvempi osapuoli. Tämä on todella iso radikaali muutos työlainsäädäntöön, Koskinen sanoo.
Tällaisia hallitusohjelmaan kirjattuja muutoksia, joita ei voitaisi edes työsopimuksissa toisin sopia, ovat:
- Lomautusilmoitusajan ja siihen liittyvän palkanmaksuvelvollisuuden lyhentäminen seitsemään päivään (nykyisin 14 päivää).
- Työsopimuslain takaisinottovelvollisuus poistetaan alle 50 henkilöä työllistäviltä yrityksiltä ja yhteisöiltä, joihin kuuluu 45 prosenttia kaikista työntekijöistä.
– Ei näissä asioissa ole perusteluja pakottavaan lainsäädäntöön. Nämähän ovat juuri niitä asioita, jotka sopivat työehtosopimuksissa sovittaviksi, Koskinen pohtii.
Suuri periaatteellinen muutos työrauhalainsäädäntöön
Laittomasta työtaistelusta tuomittavan hyvityssakon tason viisinkertaistaminen 150 000 euroon ja työntekijälle säädettävä henkilökohtainen 200 euron seuraamusmaksu ovat Koskisen mielestä perustavanlaatuisia muutoksia koko työrauhalainsäädäntöön.
– Usein laittomissa lakoissa on kyse niin sanotuista surulakoista, joissa työntekijät reagoivat mittaviin irtisanomissuunnitelmiin tai työehtojen heikentämiseen. Kansainvälisten sopimusten mukaan yksilöille on mahdollista määrätä seuraamusmaksu laittomasta lakosta, mutta samalla pitäisi lakiin kirjoittaa, että yksittäisillä työntekijöillä olisi työrauhavelvoite. Jos määritetään seuraamusmaksu ilman työrauhavelvoitetta, se on iso periaatteellinen muutos työrauhalainsäädäntöön ja vaatisi kolmikantaisen lainvalmistelun, Koskinen sanoo.
Mihin unohtuu sovinnollinen työelämän kehittäminen?
Kolmikantainen – työntekijöiden, työnantajien ja valtion välinen – lainvalmistelu on säädelty kansainvälisissä sopimuksissa.
– Lähtökohtaisesti, jos hallitus määrittelee lopputuloksen, kyse ei ole kolmikantaisesta lainvalmistelusta, Koskinen sanoo.
Nythän juuri näin on käymässä, vaikka Suomen työelämää on perinteisesti kehitetty sovinnollisesti yhteistyössä.
– Työelämästä uhkaa tulla jatkuva kiista, joka ei lopu koskaan. Hyvässä demokratiassa enemmistö huomioi myös vähemmistöt työelämän päätöksenteossa. Muutenhan nyt tehdään yhdenlaisia enemmistöpäätöksiä, jotka seuraava toisenlainen enemmistö muuttaa takaisin. Emme kai me sellaista järjestelmää halua Suomeen, Koskinen pelkää.
