Päihteet ja työelämä – näkymätön ongelma, joka koskettaa meitä kaikkia 

Osallistuin viime viikolla Irti Huumeista ry:n ja Pron yhteiseen Työelämä ja huumeet -webinaariin, jossa kuultiin painavaa asiaa poliisin, päihdelääkärin ja läheiskokemusasiantuntijan kertomana.  

Poliisin mukaan päihteiden käyttö on lisääntynyt, ja tämä kehitys näkyy yhä enemmän myös työpaikoilla. Erityisesti kannabikseen suhtautumisen asenteet ovat muuttuneet: sitä pidetään yhä useammin ”terveystuotteena” tai maltillisena päihteenä, vaikka riskit ovat todellisia. Huumeet ovatkin monella tapaa syrjäyttäneet alkoholin etenkin nuorempien aikuisten keskuudessa. Stigman pelko ja häpeä tekevät huumeiden käytön havaitsemisen vaikeaksi, toisin kuin alkoholin, jota käytetään usein näkyvämmin.  

Työelämässä päihteiden käyttö ei aina näy ulospäin. Ei ole esimerkiksi alkoholille tyypillistä krapulaa tai ”vanhan viinan” hajua. Monet huumeiden käyttäjät pystyvät rahoittamaan käyttöään palkkatuloilla pitkäänkin, mutta lisääntyneen käytön myötä voi syntyä myös rikollista toimintaa, kuten huumeiden myyntiä käytön rahoittamiseksi.  

Poliisin näkökulmasta työssäkäyvien yleisimpiä päihteitä ovat kannabiksen lisäksi bentsodiatsepiinit. Kokaiinin viihdekäyttö on kasvanut räjähdysmäisesti, ja sekakäyttö on yleistynyt – tämä näkyy myös yliannostustapauksissa. Esitelmän pitänyt poliisi pohtikin, kuinka paljon etätyö on lisännyt päihteiden käyttöä, kun kotona käyttö on helpompaa piilottaa.  

Miten päihdeongelma näkyy työpaikalla? 

Päihteet ovat aina turvallisuusriski työpaikalla. Ne heikentävät reaktiokykyä, lisäävät tapaturmariskiä ja vaikuttavat työn laatuun. Poissaolot lisääntyvät, erityisesti viikonlopun ja lomien yhteydessä. Esihenkilöiden ja työkavereiden on hyvä olla hereillä, jos poissaoloissa tai käyttäytymisessä näkyy toistuvia poikkeamia.  

Oireita voivat olla esimerkiksi ärtyneisyys, mielialan vaihtelut, vetäytyminen, myöhästely, poikkeava väsymys tai ylivireys. Toisaalta päihdeongelmainen voi myös yrittää yli suoriutua, jotta kulissit pysyisivät kasassa. Olemme usein liian lojaaleja työkavereillemme ja teemme heidänkin työnsä, vaikka taustalla voi olla päihdeongelma, johon olisi parempi puuttua ajoissa. 

Puheeksi ottaminen on välittämistä 

Kynnys puuttua työkaverin päihteiden käyttöön on korkea. Usein ajatellaan, että asia kuuluu ainoastaan esihenkilölle. Varhainen puuttuminen on kuitenkin parasta työkaverista välittämistä. Yksinkertaiset kysymykset, kuten ”Miten menee?” tai ”Onko kaikki hyvin?”, voivat olla ratkaisevia. Kieltäminen ja suuttuminen kuuluvat usein päihderiippuvuuden taudinkuvaan, kun kulissit uhkaavat sortua, mutta kysyminen voi mahdollistaa työkaverin toipumisen ja pelastaa jopa hänen elämänsä.  

Päihdeohjelma ja työterveyshuolto tukena 

Työpaikan päihdeohjelma on tärkeä työkalu, jonka avulla voidaan ohjata apua tarvitseva oikean tuen piiriin. Ilman päihdeohjelmaa työnantaja ei voi esimerkiksi teettää huumetestejä, jotka voivat tietyissä tehtävissä olla muuten mahdollisia. Työterveyshuolto tarjoaa asiantuntija-apua ja on päihderiippuvaiselle luottamuksellinen kumppani, jolla on vaitiolovelvollisuus. 

Myös läheiset tarvitsevat tukea 

Päihderiippuvuus koskettaa myös läheisiä. Läheisen päihdeongelma voi aiheuttaa valtavaa huolta, stressiä ja jopa ahdistusta ja masennusta. Työyhteisön tuki ja ymmärrys ovat tällaisessa tilanteessa korvaamattomia. Päihdeongelmaisen läheiselle on myös tärkeää tarjota työterveyshuollon palveluita ja tukea.  

Kuka tahansa voi sairastua päihderiippuvuuteen – ei siis syyllistetä, vaan pyritään tarjoamaan tukea ja neuvoja avun piiriin. 

Kirjoittaja on tasa-arvo- ja työympäristöasiantuntija.