Rohkeus, rajat ja rauha – turvallisemmat tilat kuuluvat kaikille

Turvallisesta tilasta puhutaan yhä enemmän, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa – ja voiko se jäädä pelkäksi sanahelinäksi? Roosa, Jessica ja Santeri kuvaavat tässä blogissa, kuinka turvattomuus voi näkyä arjessa konkreettisesti: häirintänä, mikroaggressioina tai pelkona olla oma itsensä. 

Rohkeus, rajat ja rauha -​tapahtuma keskiviikkona 25.6. Helsingissä

Mitä keinoja on turvattomuuden tunteen käsittelyyn?  Miten voi olla itse luomassa turvallista tilaa ja miten voi tehdä toisille turvallisemman tilan ja olon? Miten erilaisiin häirintätilanteisiin voisi oikeasti puuttua? 

Roosa Rahkonen puhuu näistä teemoista. Samalla kuulet, mitä Pro jo nyt tekee tasa-​arvon ja yhdenvertaisuuden eteen. Tapahtumassa on tarjolla ruokaa ja pääset verkostoitumaan muiden prolaisten kanssa.  Nuorille ja opiskelijoille suunnattu tapahtuma on osa Pron Pride-​ohjelmaa.

Ilmoittaudu 19.6. mennessä. 

Minulla ja jokaisella on oikeus olla häirinnästä vapaa

Olen kohdannut häirintää 12-vuotiaasta asti. Minulle on huudeltu kadulla, minua on kosketettu ilman lupaa, ja minua on seurattu kotiin. Syvimmän turvattomuuden tunteen herätti kuitenkin ensimmäinen työpaikkani.

Työskentelin ravintola-baarissa, jossa asiakkaat käyttäytyivät usein asiattomasti. Vartaloani kommentoitiin, minua kosketeltiin ja loukattiin sanallisesti. Pahimmillaan asiakas uhkasi jäädä odottamaan minua työvuoron jälkeen.

Kaikkein pahinta oli se, ettei esihenkilöni puuttunut tilanteisiin, vaan saattoi jopa naureskella mukana. Turvattomuus oli jatkuvaa, mutta en tiennyt, kenelle puhua. En tuntenut oikeuksiani ja ajattelin, että tämä kuului työn luonteeseen. Pelkäsin myös, että jos kerron kokemuksistani, saatan menettää työpaikkani.

Kaikki muuttui, kun saimme uuden esihenkilön. Hän palkkasi heti turvamiehen ja loi turvallisemman ilmapiirin, jossa keskustelu oli avointa. Vasta silloin ymmärsin, kuinka väärin asiat olivat aiemmin olleet. Nuorena en vielä osannut asettaa rajoja, mutta hän onneksi auttoi näkemään, että minulla on oikeus niihin.

Turvattomuutta voi kokea missä tahansa. Kadulla, liikenteessä, somessa… Mutta erityisesti koulu ja työpaikka ovat otollisia ympäristöjä häirinnälle. Siksi on tärkeää puhua turvallisemmasta tilasta. Se ei kuitenkaan saa jäädä pelkäksi sanahelinäksi vaan tarvitaan selkeät säännöt ja toimintamallit. Työntekijän pitää tietää, kenen puoleen voi huoltensa kanssa kääntyä.

"Jokainen voi olla osa turvallisempaa tilaa: ei vain pidättäytymällä koskemasta muita ilman lupaa, vaan myös olemalla kommentoimatta toisten kehoa, sukupuolta, ihonväriä, uskontoa, seksuaalista suuntautumista tai muita identiteetin osia."

Häirintä voi murentaa perusturvallisuuden tunnetta ja vaikuttaa syvästi sen kokijan mielenterveyteen ja hyvinvointiin. Toivon, että olisin ymmärtänyt oikeuksiani paremmin jo nuorempana. Onneksi nyt tiedän, että minulla ja jokaisella muulla on oikeus olla häirinnästä vapaa. Myös töissä. Ja työpaikoilla on suuri vastuu varmistaa, että tämä oikeus toteutuu.

Kirjoittaja on Roosa Rahkonen. 

Piilohäirintä jää helposti huomaamatta

Kuulun seksuaalivähemmistöön, ja pitkään ajattelin, että olin ehkä “onnekkaassa asemassa”.  En nimittäin ollut juurikaan kokenut häirintää seksuaalisen suuntautumiseni vuoksi.

Kasvoin ja elin nuoruuteni Etelä-Suomessa, tietynlaisessa suvaitsevuuden kuplassa. Perheeni ja ystäväpiirini ovat aina olleet avarakatseisia. Seksuaalista suuntautumistani ei ole kyseenalaistettu tai kommentoitu. Olin tottunut siihen, että saan olla oma itseni.

Vasta kunnolla työelämään ja yliopisto-opintoihin astuttuani kohtasin ensimmäistä kertaa tilanteita, joissa tunsin oloni turvattomaksi. En heti edes tajunnut miksi tai miten – kyse ei ollut suoraan vihamielisistä tai syrjivistä kommenteista, vaan jostain hienovaraisemmasta. Puhutaan niin sanotusta piilohäirinnästä tai mikroaggressioista: kommenteista ja eleistä, jotka saattavat vaikuttaa viattomilta, mutta jotka luovat epämukavuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta.

Esimerkkinä:

 “Aijaa, sinulla on tyttöystävä, en olisi kyllä sinusta arvannut.”

Tällaiset kommentit voivat kuulostaa harmittomilta, mutta ne paljastavat paljon asenteista. Ne vihjaavat, että on olemassa tietynlainen tapa näyttää tai olla seksuaalivähemmistöön kuuluva ja että minä en sitä vastaa. 

Näihin tilanteisiin on vaikeampi puuttua. Miten sanot esihenkilölle tai häirintävastaavalle, että joku sanoi jotain, mikä vain tuntui väärältä? Piilohäirintä jää helposti huomaamatta ja vielä useammin sen annetaan olla. Siksi siitä on puhuttava ja ratkaisuja keksittävä.

Turvallinen tila ei tarkoita vain sitä, että vältämme räikeän syrjinnän tai loukkaukset. Se tarkoittaa myös sitä, että emme hyväksy hienovaraisia vihjauksia, asenteita tai oletuksia. Jokaisella on oikeus tulla kohdatuksi omana itsenään, ei yllättävänä, ei poikkeuksena, ei vitsinä ja ei häirinnän kohteena. Siksi meidän on yhdessä opeteltava huomaamaan nämä tilanteet ja puuttumaan niihin niin työpaikoilla kuin kouluissakin. Vasta silloin voimme puhua oikeasti turvallisista tiloista.

Kirjoittaja on Jessica Seppälä.

Pride – taistelu yhdenvertaisuuden puolesta

Pride on monille paljon enemmän kuin vain viikko värikkäitä paraateja ja juhlia – se on muistutus, juhla ja mielenosoitus samanaikaisesti. Kyseessä on kansainvälinen liike, joka juhlistaa sukupuolen ja seksuaalisen suuntautumisen moninaisuutta sekä ajaa ihmisoikeuksia ja tasa-arvoa kaikille.

Yhdenvertaisuus ja näkyvyys

Nykyään Pride-viikkoja ja -tapahtumia järjestetään eri puolilla maailmaa, pienistä paikallisista kokoontumisista suuriin kaupunginlaajuisiin karnevaaleihin. Ne tarjoavat tilan ja ajan, jossa jokainen voi olla rohkeasti oma itsensä. Paraatit, työpajat, keskustelutilaisuudet ja taidenäyttelyt tuovat esille LGBTQ+-yhteisön monimuotoisuuden ja sen kohtaamat haasteet.

Yhteisöllisyyden voima

Pride ei ole vain LGBTQ+-yhteisön juhla – se on myös kutsu kaikille liittolaisille osallistua taisteluun yhdenvertaisuuden puolesta. Yhteisöllisyys ja solidaarisuus ovat liikkeen kulmakiviä, ja ne muistuttavat meitä siitä, että jokainen voi tehdä osansa syrjinnän ja ennakkoluulojen purkamiseksi. Työelämässä ja ammattiyhdistysliikkeessä voimme vielä tehdä enemmän, jotta jokainen saa olla avoimesti oma itsensä.

Katse tulevaisuuteen

Vaikka Pride on alun perin syntynyt protestista, sen viesti on tänään yhtä merkityksellinen kuin koskaan. Syrjintä, vihapuhe ja ihmisoikeuksien loukkaukset ovat edelleen todellisuutta monille. Pride-liike on muistutus siitä, että työtä yhdenvertaisuuden ja hyväksynnän puolesta on jatkettava – ei vain yhden viikon ajan, vaan vuoden jokaisena päivänä.

Pride on juhla, mutta se on myös voiman ja rohkeuden symboli. Se kutsuu meitä kaikkia mukaan rakentamaan maailmaa, jossa jokainen voi elää vapaasti ja ilman pelkoa – maailmaa, jossa kaikki ovat yhdenvertaisia.

"Pro-opiskelijat ry osallistuu mielellään Priden juhlintaan ja tuo samalla omalta osaltaan esille viestin siitä, että tasa-arvon edistämiseen tältä osin sitoudutaan nyt ja tulevaisuudessa."

Kirjoittaja on Santeri Salonen.