Työn tekemisen ehdot määräytyvät useasta eri lähteestä. Työehdoista säännellään lainsäädännössä ja niistä sovitaan yksilötason työsopimuksissa ja kollektiivisissa työehtosopimuksissa, jotka voivat olla valtakunnallisia tai yrityskohtaisia. Miksi tes eli työehtosopimus tai virkaehtosopimus eli ves on tärkeä?

– Suomessa on perinteisesti valittu lähestymistapa, jossa työehdoista lähtökohtaisesti sovitaan yhdessä. Työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu kunkin alan palkoista, työajoista ja muista työehdoista, teknologiateollisuuden sopimusalavastaava Katariina Stoor kertoo.

Yhdessä sopimisen perinne on ainakin tähän saakka ollut vahva, sillä myös laista poikkeaminen on mahdollistettu työehtosopimuksin. Työehtosopimuksissa näitä poikkeamismahdollisuuksia on voitu siirtää edelleen paikallisille sopijaosapuolille.

Mitä hyötyä tessistä on?

Suomalaiset luottavat useissa asioissa lain voimaan. Moni voi ajatella, että kunhan työehdot ovat lain mukaiset, kaikki on kunnossa. Vertailu työehtosopimusten ja Suomen lain välillä voi kuitenkin yllättää. Lainsäädännössä ei mainita minimipalkkaa, lomarahaa, ei palkallisia arkipyhiä itsenäisyyspäivää lukuun ottamatta, ei pekkasvapaita tai äitiysvapaan palkkaa.

Vaikka Suomen lainsäädännössä on kirjauksia työehdoista, tessit takaavat palkansaajalle pelkkää lakia kattavamman turvan ja paremmat edut.  Esimerkiksi palkasta sovittaessa alan yleissitova työehtosopimus on hyvä perälauta, sillä työnantaja ei voi maksaa pienempää palkkaa kuin tessissä on sovittu.

– Vuosien saatossa esimerkiksi työaikoja on saatu lyhenemään nimenomaan työehtosopimusten avulla. Työaikalain mukainen työaika olisi toimistotyötä tekevällä tänä vuonna jopa 160 tuntia pidempi kuin työehtosopimuksessa määritelty työaika. Työnantajapuoli on hyötynyt työehtosopimuksessa sovituista työaikajoustoista, Stoor kertoo.

Mikä ihmeen yleissitova tes?

Työehtosopimusten yleissitovuudesta on keskusteltu runsaasti viime aikoina. Eikö siis riitäkään, että tes ylipäänsä on olemassa ja mitä eroa eri tesseillä on?

Ammattiliiton ja työnantajaliiton välillä sovitut työehtosopimukset sitovat sopimuksen solmineita liittoja. Ammattiliittojen ja työnantajaliittojen jäsenten on noudatettava työehtosopimuksen määräyksiä jäsenyytensä nojalla. Tällöin puhutaan niin sanotusta normaalisitovista työehtosopimuksista.

– Yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös työnantajaliittoon kuulumattomat yritykset ovat velvollisia noudattamaan alan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen vähimmäisehtoina. Jotta työehtosopimus olisi yleissitova, sen on oltava valtakunnallinen ja alallaan riittävän edustava.

Yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös työnantajaliittoon kuulumattomat yritykset ovat velvollisia noudattamaan alan työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen vähimmäisehtoina.

Jos alalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta, työnantajaliittoon järjestäytymättömässä yrityksessä työehdot ovat pitkälti sen varassa, mitä työnantaja kulloinkin hyväksi katsoo ja mikä on työntekijöiden neuvotteluvoima.

Miksi tes on tarpeellinen?

Jotkut kokevat, etteivät tarvitse tessiä mihinkään, vaan pystyvät itse neuvottelemaan omista työehdoistaan ja kilpailuttamaan oman osaamisensa. 

Toisaalta on työntekijöitä, joiden neuvotteluasetelma suhteessa työnantajaan ei ole kovin vahva. Silloin työnantaja voi sanoa, että jos nämä ehdot eivät kelpaa, on portin takana tulijoita. Tällaiset yritykset kilpailevat markkinoilla työsuhteen ehtoja halpuuttamalla.  

Onneksi löytyy myös työnantajia, jotka ymmärtävät, että hyvät työehdot houkuttelevat yritykseen parhaat työntekijät.

Työnantajakin hyötyy työehtosopimuksista: ne varmistavat, että yritykset kilpailevat samalla kentällä ja samoilla säännöillä. Tessit ovat tärkeitä senkin vuoksi, että ne vaikuttavat paitsi yritysten kilpailuasemaan myös laajemmin kansantalouteen.

– Jos yritykset ovat samalla lähtötasolla työsuhteen vähimmäisehtojen osalta, ne kilpailevat työvoimakustannusten sijaan työn tuottavuudella. Tämä on kansantaloudellisesti viisasta.

Työntekijöiden työehdot kokonaisuutena turvaa parhaiten yhteistoiminta. Yhteisesti toimimalla pidetään mukana myös ne, joiden neuvotteluvoima yksin jää heikoksi.