Vuosi oli 1989. Olin päässyt kesätöihin kotikuntani verotoimistoon laskemaan verokortteja ja tulostamaan asiakkaiden pyytämiä ”juttuja”, jotka tarkoittivat verotustodistuksia. Lisäksi minulle kerrottiin perehdytyksessä, että jos aulaan tulee pitkä henkilö, joka on päältä kalju ja sivuilla on pitkä tukka, minun pitää juosta heti takahuoneeseen soittamaan hätänumeroon.
Heti ensimmäisellä viikolla työtoverini tuli juttelemaan ja kertomaan työpaikalla toimivasta kivasta yhdistyksestä, joka järjesti tapahtumia, leffailtoja ja koulutuksia. Yhdistyksessä oli mukavaa porukkaa ja jos työpaikalla sattuisi tulemaan ongelmia, autettaisiin silloinkin. Tämä kuulosti hyvältä. Niinpä täyttelin jäsenlomakkeen ja annoin kuittauksen, että työnantaja voi periä muutaman kympin jäsenmaksun suoraan palkastani.
Seuraavana vuonna sainkin sitten vakiviran verotoimistosta ja jäsenyyden hyödyt tulivat tarpeeseen, kun sain osakseni raskaussyrjintää (jota en silloin ymmärtänyt). Minulta uhattiin myös viedä lomapäiviä, jotka yhdistykseltä saamani lehden mukaan kuuluivat minulle. Toimiston luottamusmies hoiti homman mallikkaasti ja sain lomapäiväni takaisin alta aikayksikön. Silloin ymmärsin ensimmäistä kertaa konkreettisesti, mitä tarkoittaa, ettei ole työelämässä yksin – ja miksi liittoon kuuluminen on työelämän turvaverkko.
Tänä päivänä liiton jäsenyys ei ole kaikille työntekijöille itsestäänselvyys. Jäsenyydestä voidaan puhua vakuutuksena, mutta kun aidosti laskee kaikkien jäsenhyötyjen tuoman edun, maksaa jäsenmaksu itsensä takaisin monin verroin. Harva meistä jättää asuntonsa vakuutuksen tai vapaa-aikansa vakuuttamatta. Jos kerran vakuutamme kotimme ja vapaa-aikamme, miksi emme vakuuttaisi paikkaa, jossa vietämme kymmeniä tuhansia tunteja elämästämme?
Työelämä ei ole suinkaan helpottunut, vaan itse asiassa päinvastoin. Jäsenyys on kannattava juuri nyt, tässä hetkessä, eikä vasta sitten, kun maito on jo kaatunut. Ehkä mekin liitoissa voimme katsoa peiliin siinä, miten me liiton jäsenyyttä markkinoimme.
Minun kohdallani vaikutuksen teki se, että tuttu työkaveri otti asian puheeksi ja jutteli kuin ihminen ihmiselle. Jos joku kysyy sinulta työpaikalla liittoon kuulumisesta – ehkä se hetki voi olla jollekin yhtä merkityksellinen kuin se oli minulle. Eipä liittoon kuulumisen tarvitse olla sen monimutkaisempaa.
Kirjoittaja on palvelu- ja julkisen sektori johtaja, joka uskoo turvattuun työelämään.
