Pron teollisuussektorin työehtosopimukset ovat suurelta osalta sovittu tuleville kahdelle tai kolmelle vuodelle. Työehtosopimusneuvottelut alkoivat syyskuussa. Helmikuussa vasta noin kuuden kuukauden kuluttua saimme neuvottelutuloksen teknologiateollisuuteen ja kemianteollisuuteen. Sitä myöten suma alkoi purkautumaan muillakin sopimusaloilla.
Sopimuksen aikaansaaminen vaati useampia lakkoja ja lakonuhkia. Sopimuksettomassa tilassa olimme kolmisen kuukautta. Neuvottelujen kulku kuvastaa mielestäni hyvin suomalaisten työmarkkinoiden tilaa, jossa toimihenkilöiden aseman turvaaminen vaatii jäsenistöltä rankkaa venymistä ja epävarmuuden sietoa. Pron tavoite on saada sopimus aina aikaan neuvottelemalla, mutta aina lakkojakaan ei voida välttää.
Työnantajien nihkeyttä sopii vain arvailla. Ehkä yksi syy on työnantajien halu määrätä yksin mahdollisimman suuri osa palkankorotuksesta. Yleiskorotuksesta ei saisi edes kaikissa pöydissä mainita.
Toinen erityisesti prolaisia koskeva haaste on eräiden työnantajien halu nähdä toimihenkilöt yhtenä ryhmänä. Työehtojen joustoja ja heikennyksiä haetaan ylempien toimihenkilöiden sopimuksista ja yrityskohtaisista käytännöistä, jotka ovat pääsääntöisesti työnantajan yksin päättämiä, ja jotka voidaan milloin tahansa yksipuolisesti muuttaa. Mikäli joudumme mukautumaan tähän työnantajien tahtotilaan, se merkitsee herkästi sitä, että kaikille tulevia palkankorotuksia ei välttämättä jatkossa enää tule ja vakiintuneet prolaisten työehtosopimusten ehdot heikentyvät tai ne poistuvat kokonaan.
Huomattavaa on, että prolaiset tessit ovat monesti turvaamassa myös ylempien toimihenkilöiden työehtojen kehittymistä. Kaikkihan muistavat, että suuri osa työehdoista tulee työehtosopimuksista, ei lainsäädännöstä.
Kolmas kehityssuunta työnantajilla tuntuu oleva loputon kustannusten selvittäminen. Prolaisiin sopimuksiin saatiin nyt sovittua palkallisten perhevapaiden parannuksia. Muutoksen kustannuksista ja kompensaatioista käytiin sitten pitkälliset keskustelut. Ehkä työehtosopimuksiin voisi jatkossa hakea parannuksia ilman, että sopimusta joudutaan toisesta kohtaa heikentämään.
Neljäs työnantajien tahtotila tuntuu olevan nihkeys sopia asioita työehtosopimuksiin vedoten siihen, että asiat on määritelty lainsäädännössä. No kaikkihan näkevät miten siinä voi käydä, kun poliittisesti aletaan heikentämään lainsäädäntöä.
Yritin edellä kuvata haasteita, jotka mielestäni kuvaavat suomalaisten työmarkkinoiden tilaa ilman, että tässä avattaisiin muutoin työlainsäädäntöön ja sosiaaliturvaan tehtäviä heikennyksiä. En usko, että tähän saataisiin kovin nopeasti muutoksia.
Blogini otsikko ”yksin voi pyytää, mutta yhdessä voimme vaatia” on jatkossa entistäkin ajankohtaisempi. Työpaikkojen aktivoitumista ja yhteistyötä tarvitaan kaikilla tasoilla. Tätä työtä tullaan tekemään entistäkin suunnitelmallisemmin jatkossa. Vahvistetaan Pron toimintamahdollisuuksia ja edunvalvontaa työpaikoilla. Tavoitteena on tukea luottamushenkilöiden toimintaa, parantaa järjestäytymisastetta, jäsenhankintaa ja edunvalvonnan vaikuttavuutta sekä lisätä Pron näkyvyyttä toimihenkilöiden ja työnantajien suuntaan viestinnän keinoin. Tämä kaikki unohtamatta aktiivien ja luottamushenkilöiden jaksamista.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron teollisuussektorin johtaja.
