Varma kesän merkki lapsena oli se, kun saimme alueen lasten kanssa puhaltaa pihalla saippuakuplia. Vedestä ja astianpesuaineesta tarkalla mittasuhteella yhdessä sekoitettu neste mahdollisti täydellisesti leijuvat kuplat, joita sitten yhdessä ihailimme tuulen puhaltaessa kuplia yhä kauemmas ja kauemmas. Voi niitä aikoja!
Tänä vuonna kesäni alkoi osallistumalla kansainvälisen työjärjestön ILOn (International Labour Organization) työkonferenssiin Genevessä, Sveitsissä. Työkonferenssi on ILOn ylin päättävä elin ja se kokoontuu vuosittain. Tämän vuoden kokous oli järjestyksessään 111.
ILO on rakenteeltaan ja toiminnaltaan kolmikantainen eli sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöjen edustajat osallistuvat työhön tasavertaisina valtioiden hallitusten edustajien kanssa. ILOn periaatteiden mukaan kaikilla sen jäsenvaltioilla on velvollisuus poistaa pakkotyö, lapsityö ja syrjintä sekä taata yhdistymisvapaus. Viime vuosina ILOn päätavoitteena on ollut ihmisarvoisen työn (Decent Work) toteutuminen maailmanlaajuisesti. Tärkeää työtä siis meille kaikille.
Useiden mielenkiintoisten aiheiden joukosta sain mahdollisuuden osallistua CAS (Committee of the Application of Standard) -työryhmään. Työryhmässä käydään läpi 24 erilaista tapausta, joita on nostettu esille sekä työnantaja- että työntekijäjärjestöjen puolelta. Tapausten kirjo on hyvin laaja ja käsittää tapauksia järjestäytymisvapaudesta lapsityövoiman käyttöön ja kaikkea siltä väliltä.
Konferenssi on vasta alussa, mutta koen jo nyt eläneeni jonkinlaisessa kuplassa, tietämättä ja tiedostamatta mitä kaikkea ympärilläni tapahtuu. Islantilaisen kollegani kanssa keskustelimme, kuinka helppoa onkaan katsoa asioita yhdestä näkökulmasta ja saada kuva asioista omasta kulmastamme. Vaikka kaikki tuntuukin olevan meillä hyvin, niin siitä huolimatta meillä on paljon vielä asioita ympärillämme, joihin meidän tulee puuttua. Mainitakseni esimerkiksi naisten ja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen aseman.
Olemmeko siis sittenkin kuplassa sen takia, ettemme näe tai halua nähdä mitä ympärillämme on? Olisiko meidänkin aika puhkaista kuplamme tai siirtyä kuplamme ulkopuolelle ja nähdä ne epäkohdat, joita ympäriltämme löytyy? Nimittäin töitä kuplamme ulkopuolella kyllä riittää. Yhdessä tekemällä voimme saada aikaa jotain jopa yhtä täydellistä, kuin ne lapsuuden saippuakuplat.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron lentoalojen sopimusalavastaava.
