Turun yliopiston työoikeuden emeritusprofessori Seppo Koskinen kertoi 24.4. ProStoorissa, miten aiemmin työlainsäädännön idea oli suojella työntekijöitä, mutta nykyhallituksen muutosten jälkeen ideana on työllistämisen helpottaminen. Itse kirjoitin toukokuussa 2024 blogissani, että EU-parlamentti on palkansaajan paras kaveri ja yhä useammin myönteiset työelämätuulet puhaltavat EU-parlamentista. Pelastaako EU Suomen työelämän?
EU:ssa tehtiin paljon hyvää työelämän lainsäädäntöä edellisellä kaudella 2019–2024. Prolaisten kannalta tärkein oli palkka-avoimuus. Vähimmäispalkka- eli minimipalkkadirektiivi oli suuri edistysaskel EU:ssa, ja tämä on näkynyt monessa maassa vähimmäispalkkojen huomattavana nousuna. Vaikka direktiivi ei Suomea suoraan sidokaan, niin EU:n poliittinen tavoite nostaa työehtosopimusten kattavuus 80 prosenttiin oli osoitus järjestäytyneen, sopimuspohjaisen työmarkkinamallin tukemisesta. Alustatyöntekijöiden direktiivistä ei tullut täydellistä, mutta se parantaa alustoille töitä tekevien asemaa ja mahdollisuutta saada tunnustus työntekijäasemasta sekä toimialaa koskeva työehtosopimus. Yritysvastuuta edistettiin raportointidirektiivillä ja varsinaisella huolellisuus- eli yritysvastuudirektiivillä. Eurooppalaisia yritysneuvostoja (EWC) koskevan direktiivin uudistaminen käynnistyi ja etätyön sääntelyä ehdittiin edistää työmarkkinaosapuolten kuulemisella.
Kuinkas sitten kävikään?
EU-vaaleissa parlamentti siirtyi askeleen oikealle. Komission vetämistä jatkaa edelleen kristillisdemokraattinen poliitikko Ursula van der Leyen, mutta kokoonpano kallistui oikealle. EU:n talous lähti yskähdellen nousuun, maailmankaupan haasteita ovat akkumineraalien ja elektroniikkakomponenttien painottuminen Kiinaan. Venäjän uhka ei helpota ja USA:han valittiin ailahtelevan johdonmukainen ja itsekäs presidentti, jota ei kiinnosta globaali yhteistyö ilmastonmuutoksen torjumisessa tai maailmankaupan pelastamisessa. EU kääntyi kuoreensa, jos asiaa tarkastelee työelämän ja sosiaalisen kehityksen näkökulmasta. Vaikka joitain lupauksia paremmasta toki on, toisin kuin Suomen nykyhallituksella.
Komission työohjelma sisältää 51 ”lippulaiva-aloitetta” ja 37 poliittista linjausta, joissa useissa pääpaino on taloudessa ja puolustuksessa sekä kolme niin sanottua Omnibus-pakettia, joilla heikennetään muun muassa yritysvastuuta ilmasto- ja ihmisoikeuskysymyksissä. Työohjelma ei sisällä uutta työ- ja sosiaalilainsäädäntöä.
Työelämän kannalta ohjelmassa painotetaan vahvasti yritysten ”hallinnollisen taakan” yksinkertaistamista. Uusi komissio haluaa muuttaa viime kaudella läpi ajamansa direktiivit. Ay-liikkeen näkökulmasta suurimpia haasteita on kokoelma- eli Omnibus-paketit, joilla pienennetään yritysten yritysvastuuta eli direktiivejä, jotka edellisellä UvdL:n kaudella saatiin laadittua ja jotka ovat osin jo toimeenpanovaiheessa kansallisesti. Yrityksetkin ovat ihmeissään, sillä suurimmat ovat juuri panostaneet merkittävästi vuoden 2024 toiminnan raportointiin direktiivin mukaisesti. Yritysvastuu kattaa ilmastotoimet ja ihmisoikeuskysymykset. Yksi iso kiista on siitä, onko yrityksen valvottava vain suoria alihankkijoitaan vai koko toimitusketjua.
Surullista on myös – komissiosta riippumaton – taistelu vähimmäispalkkadirektiivistä, jossa Tanska ja Ruotsi ajavat hyväksytyn direktiivin kumoamista Euroopan unionin tuomioistuimessa. Komission kunniaksi sanottakoon, että tässä kohtaa se on vahvasti puolustanut omaa aiempaa kantaansa.
Komissio lupaa kuitenkin jatkaa vahvaa työmarkkinavuoropuhelua. Tavoitteena on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vahvistaminen (elinkustannukset, asuminen ja eriarvoisuus mainittu) ja luvataan ponnisteluja Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin täytäntöönpanoon. Myös asuntojen korkeisiin hintoihin aiotaan puuttua. Mutta konkretiaa tekstistä on mahdoton löytää.
Yksi komission tavoite on ”laadukkaiden” työpaikkojen tiekartta. Työnantajien Business Europe katsoo, että ”laadukkaita” työpaikkoja varten tarvitaan ”avoimet säännöt" (siis ei sääntöjä), investointeja digitalisaatioon (siis vähemmän työntekijöitä) ja työpaikkojen "keventämistä". Palkansaajapuoli taas korostaa uusia sääntöjä uudelleenkoulutuksen helpottamiseen, työntekijöiden edustajien osallistumista muutosten ennakointiin, alihankinnan käytön rajoittamista ja vaatii direktiivejä psykososiaalisista riskeistä ja etätyöstä. Vielä on pitkä tie kompromissiin.
Työelämätavoitteita on myös Osaamisunioni (Union of Skills), jossa satsattaisiin perusopetuksen lisäksi osaamisen kehittämiseen ja uudelleen kouluttamiseen työelämässä. Komissio ehdottaa myös EU:n sosiaali- ja työllisyysrahastojen käyttämistä ”muutosturvaan”, siis tukitoimiin jo työttömyysuhan aikana. Mutta näistäkin on pitkä matka työelämän oikeudellisen sääntelyn konkreettiseen kehittämiseen. Esimerkki sääntelyn suunnasta on, että komissio veti takaisin komissaari Henna Virkkusen vastuualueella olevan tekoälyvastuudirektiivin valmistelun ja lanseerasi tekoälytoimintasuunnitelman. Konkreettinen lakiesitys siis vaihdettiin suunnitelmaan.
Kaiken surkeuden keskellä on kuitenkin pieniä positiivia viestejä. Eurooppalaisia yritysneuvostoja (EWC) koskevan direktiivin uudistaminen on edennyt jo kolmikantaneuvotteluihin. Vaikka parlamentin ja neuvoston kannat ovat vielä kaukana toisistaan, joitain askeleita henkilöstön tiedonsaanti- ja kuulemisoikeuksien parantamiseksi voi tulla. Vaikka etätyödirektiiviä ei ole nimenomaisesti mainittu työohjelmassa, on vastuukomissaari Roxana Mînzatu luvannut, että prosessi etenee. Tavoitteissa tosin työnantajien ja palkansaajien näkemykset ovat kuin yö ja päivä. Myös julkisia hankintoja koskevaa direktiivikokonaisuutta ollaan uudistamassa ja toivottavasti päästään eroon halvin hankitaan -ajattelusta vastuullisin hankitaan -ajatteluun. Positiivista kehitystä odotan myös harjoittelijadirektiivistä, jossa ay-liike pyrkii estämään palkattoman työharjoittelun, jota valitettavan paljon käytetään. Kaikki nämä ovat kuitenkin edellisen parlamentin ja komission päätösten ”häntiä”.
Toisaalta Euroopan unionin tuomioistuin on antanut palkansaajamyönteisiä tuomioita. Mullistavimpia on sellainen, jonka perusteella osa-aikatyötä tekeville työntekijöille tulee maksaa ylityökorvausta heti oman sovitun työaikansa ylittäviltä tunneilta. Saksassa oikeus jo tuomitsi näin ja Ruotsissa on muutettu työehtosopimuksia vastaamaan tätä käytäntöä. Suomessa tähän reagoi ensimmäisenä julkisesti PAM.
Toki EU:n suuret panostukset talouden kasvuun saamiseksi ovat nekin myönteisiä uutisia työntekijöille. Julkista ja yksityistä rahaa investoidaan puolustukseen, tekoälyyn, supertietokoneverkostoon sekä tutkimukseen ja kehitykseen. Suomessa investoinnit perustuvat parempituloisten veroaleen ja yritysten verohelpotukseen.
EU ja erityisesti parlamentti on edistänyt suomalaisenkin työelämän kehityksen kannalta tärkeitä asioita, mutta nyt vauhti hidastui. Sitoutuminen kolmikantatyöhön on kuitenkin vahvempaa kuin Suomessa, jossa sääntely tehdään ohi ay-liikkeen. Viimeisenä lukkona on ollut EUT:n tuomiot. Toivotaan, ettei tämä lukko petä minimipalkkadirektiivin kohdalla.
EU ei kuitenkaan pelasta suomalaista työelämää, jos emme koko ajan tee kovasti töitä sen eteen, niin EU:ssa kuin Suomessa. Siksi ammattiliitto.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron kehityspäällikkö.
