Suomessa on lähes 1,3 miljoonaa isää. 15–82-vuotiaista miehistä yli puolet eli noin 57 prosenttia ovat isiä, selviää Tilastokeskuksen väestötilastosta. Miesten ikä lasten syntyessä on keskimäärin 31,9 vuotta ja yhdellä miehellä on keskimäärin 2,26 lasta.
Vuonna 2021 kaikista vanhempainpäivärahojen saajista miesten osuus oli 42 prosenttia, mutta vanhempainpäivärahapäivistä miehet pitivät vain yksitoista prosenttia. Isyysrahan käyttö on lisääntynyt pikkuhiljaa: noin 70 prosenttia isistä pitää vapaata yhtä aikaa äidin äitiys- ja vanhempainrahakauden kanssa. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata.
– Työelämän tasa-arvon, sekä isien ja lapsien kannalta olisi hyvä, että isät käyttäisivät enemmän vapaita myös itsenäisesti lastaan hoitaen. Pohjoismaista suomalaiset isät pitävät vähiten vanhempainvapaita, Pron tasa-arvoasiantuntija Tanja Lehtoranta kertoo.
Kolmikymppisten vapaa-aika täyttyy velvoitteista
Pron työmarkkinatutkimuksen mukaan 30–39-vuotiaiden miesten velvoitteiden hoitaminen vapaa-ajalla – kuten kotitöiden tekeminen ja lasten harrastuksiin vieminen – vie 13,9 prosenttia vuorokaudesta. Vastaavasti saman ikäisillä naisilla velvoitteisiin meni 15,8 prosenttia vuorokaudesta.
– Kolmikymppisillä miehillä menee noin tunti enemmän vuorokaudessa velvoitteiden hoitamiseen, kun vertaa muihin ikäryhmiin. Huomattavaa on, että samanikäiset naiset hoitavat velvoitteita neljä tuntia keskiarvoa enemmän, Pron vastaava tutkija Petri Palmu kertoo.
Tutkijan mukaan etätyömahdollisuuksien lisääntyminen on kuitenkin tuonut helpotusta naisten työn ja lapsivastuiden yhteensovittamiseen. Toisaalta varsinkin naisilla etätyöt ovat lisääntyneet ja näin myös aika kotona perheen saatavilla.
– Mutta ilman juurisyyn, eli miesten ja naisten työelämän segregaation ja asenneongelman korjaamista, etätyöt voivat jopa lisätä naisten vapaa-ajan velvoitteita.
Miehet haluisivat tehdä lyhyempää työviikkoa ja antaa enemmän aikaa lapselle
Alaikäisten lasten isistä 90 prosenttia on työelämässä ja alle kouluikäisten lasten isät tekevät pisintä työviikkoa. Prolainen mies teki töitä keskimäärin 40,5 tuntia viikossa ja nainen 36,9 tuntia. Kolmikymppinen prolainen oli töissä keskimäärin 39,1 tuntia viikossa. Miehet haluaisivat lyhentää työviikkoaan keskimäärin 4,9 tuntia ja naiset 3,5 tuntia.
– Miehet haluisivat lyhentää työviikon pituutta naisia enemmän. Ylipäänsä perheen kanssa olemiseen ja muuhun yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia tuottavaan toimintaan on paljon kaipuuta. Prolaiset miehet ovat naisia valmiimpia käyttämään enemmän aikaa ja rahaa lastensa menestyksen eteen, vaikka se estäisi omien halujen ja kiinnostuksen kohteiden toteuttamisen, tutkija jatkaa.
Isien oikeus vapaaseen parani perhevapaauudistuksessa
Elokuussa voimaan tulleen uudistuksen myötä isällä on oikeus pitää vanhempainvapaata 160 arkipäivää, kunnes lapsi täyttää kaksi vuotta. Lisäksi isä voi luovuttaa omasta kiintiöstään, tai ottaa vastaan, 63 vanhempainvapaapäivää. Vanhemmat voivat olla samaan aikaan vapaalla 18 päivää.
Työnantajan suostumuksella vapaata voi pitää myös osittaisena vapaana. Laki kohtelee vanhempia ja perheitä yhdenvertaisesti. Vanhemmilla, jotka ovat lapsen huoltajia, on päivärahoihin yhtäläinen oikeus riippumatta vanhemman sukupuolesta, tai siitä onko biologinen vai adoptiovanhempi tai onko lähi- vai etävanhempi.
Isällä on vanhempainvapaan jälkeen oikeus hoitovapaaseen, kunnes lapsi täyttää kolme vuotta. Isällä on myös oikeus lyhentää työaikaa aina siihen saakka, kunnes lapsen toinen lukuvuosi päättyy heinäkuun lopussa.
Perhevapaalla olevalla isällä on oikeus palata ensisijaisesti aikaisempiin tehtäviinsä ja vapaan aikana tapahtuneet työehtojen parannukset koskevat myös häntä.
Isänpäivää vietetään sunnuntaina 13. marraskuuta.
Kymmenen parasta työpaikan käytäntöä työn ja muun elämän yhteensovittamiseen, näin Työterveyslaitos neuvoo
1. Joustavuus työajoissa. Työaikaan liittyvät joustot sekä yhteisesti sovitut järjestelyt, kuten työaikapankki ja työaikaliukumat, ovat tärkeimpiä keinoja helpottamaan työn ja muun elämän yhteensovittamista.
2. Etätyö. Etätyö luo parempia mahdollisuuksia työn ja muun elämän yhdistämiseen. Lisäksi esimerkiksi työmatkoihin käytetyn ajan vapautuminen yksityiselämän käyttöön helpottaa monen työntekijän yksityiselämän aikapaineita.
3. Toimivat sijaisjärjestelyt ja hyvät käytännöt työhön palaamiseen. Työpaikalla kannattaa varautua sekä ennakoitaviin että yllättäviin poissaoloihin. Työpaikalle tarvitaan toimintamalli esimerkiksi siihen, miten perhevapaalta työhön palaavia perehdytetään ja tuetaan.
4. Kirjatut tavoitteet ja toimintaohjeet. Esihenkilöt tarvitsevat oman työnsä tueksi ylimmän johdon linjaukset ja tiedon niistä käytännöistä, joilla työn ja muun elämän yhdistämistä tuetaan.
5. Sovitut pelisäännöt ja tasapuolisuus. Työpaikalla tulisi olla selkeät pelisäännöt, joita sovelletaan tasapuolisesti kaikkiin työntekijöihin. Tasapuolisuus ei kuitenkaan tarkoita, että kaikilla on aina samat oikeudet ja velvollisuudet ja ettei erikoistilanteita huomioitaisi. Avoin ja myönteinen ilmapiiri mahdollistaa asioista keskustelemisen ja sopimisen yhdessä. On hyvä tiedostaa, että esimerkiksi yksinhuoltajuus ja omaishoivavastuu voivat olla erityisen haastavia elämäntilanteita.
6. Työn ja muun elämän yhteensovittaminen osaksi henkilöstöprosesseja. Työpaikalla kannattaa seurata henkilöstön ikärakennetta, hoivavastuita ja sitä, miten työn ja muun elämän yhteensovittaminen onnistuu. Esimerkiksi kehityskeskustelut ja ilmapiirikyselyt tarjoavat mahdollisuuden ottaa nämä asiat puheeksi kahden kesken tai työyhteisössä.
7. Yksityiselämän kysymykset osaksi työterveysyhteistyötä ja työkyvyn ylläpitoa. Henkilöstön työhyvinvointiin vaikuttavat perhetilanteet ja yksityiselämän kysymykset kannattaa ottaa osaksi työterveyshuollon toimintaa ja selvityksiä. Esimerkiksi omaishoivatilanteiden tunnistaminen ja neuvonta on hyödyllistä.
8. Tukea henkilöstölle työn ja muun elämän yhteensovittamiseen. Työpaikalla tulisi olla selkeästi määritelty, mitä työntekijän työtehtäviin kuuluu. Työn kuormituksesta palautuminen on tärkeä taito meille kaikille. Työn ja muun elämän yhteensovittamisen ratkaisut ja selviytymiskeinot ovat yksilöllisiä, mutta jokainen voi harjoitella itsetuntemusta ja oman elämän hallintaa. Tukea voi antaa esihenkilö tai työtoveri, ja siihen voi järjestää myös koulutusta.
9. Lastenhoito ja muut arkea helpottavat palvelut. Työpaikalla kannattaa keskustella, kokeeko henkilöstö tarvetta palveluille, jotka tukevat arkea. Tarvittaessa työantaja voi selvittää työpaikan mahdollisuudet niiden järjestämiseen tai välittämiseen. Yksi esimerkki on työpaikan tarjoama sairaan lapsen hoitopalvelu.
10. Perheen huomiointi työpaikalla. Perheen olisi hyvä saada tutustua työpaikkaan ja työhön, sillä se auttaa ymmärtämään vanhemman, puolison tai oman lapsen työtä ja siihen liittyviä vaatimuksia. Esimerkiksi koko perheen yhteiset tapahtumat työpaikalla on hyvä keino tutustumiseen.
