Mitä tehdä, jos epäilet työkaverisi käyttävän huumeita?

Vielä pari kymmentä vuotta sitten saattoi ajatella, että huumeet ovat jotain, joka ei kosketa itseä ja lähipiiriä. Eikä varsinkaan työssäkäyviä, saati lapsia. Tänään tilanne on toinen.

– Huumeiden käyttö ei välttämättä näy päällepäin. Jopa läheinen voi olla käyttäjä, eikä ongelma tule esiin kuin ajan kanssa. Asian julkitulo voikin olla aikamoinen järkytys, sanoo päihdelääkärinä noin 20 vuotta toiminut Sari Leinonen.

Huumeita käytetään enemmän kuin aiemmin. Enää ei ajatella, että jos kerran kosket huumeisiin, löydät itsesi saman tien katuojasta. Ongelmallista on silti se, ettei etukäteen voi tietää, kuka lopulta jää koukkuun. Työssäkäyvistä huumeidenkäyttäjistä toiset pystyvät piilottelemaan riippuvuuttaan hyvinkin pitkään. 

– Mitä enemmän ihmisellä on suojaavia rakenteita elämässään, työtä ja toimeentuloa, perhettä ja läheisiä, sitä pitempään huumeiden käyttö voi pysyä kohtuullisena ja ongelmien esiintulo kestää. Nuorena aloitettu huumeidenkäyttö johtaa usein nopeammin koukkuun, sillä suojaavat rakenteet eivät ole vielä ehtineet muodostua.

Leinonen onkin erityisen huolissaan nuorten, työuransa alkuvaiheessa olevien mielenterveyden ongelmista, sillä huumeita kokeillaan usein juuri keinoina rentoutua ja lieventää ahdistusta. Moni saattaa puolustella huumeiden käyttöään, että se on vain viihdekäyttöä.

– Mikä on viihdekäytön ja addiktion raja? Itse kallistuisin riippuvuuden kannalle, jos toimintamallina on käyttää huumeita esimerkiksi bileissä ja vaikka rentoutumiseen, Leinonen sanoo.

Kysy herkästi, mitä sulle kuuluu

Kun vakavakaan päihdeongelma ei välttämättä näy päällepäin, miten ongelma sitten paljastuu?

– Työpaikalla alkaa ehkä tapahtua jotain yllättävää, ihmisen käytös alkaa muuttua, tulee kummallisia poissaoloja tai työtehtävät hoituvat toisin kuin aiemmin. Silloin olisi hyvä kysyä toiselta, että mitä sulle kuuluu? Siinä voisi olla hyvä hetki kertoa, mistä on kyse.

Päihdeongelmainen saattaa itsekin olla väsynyt ainaiseen käytön peittelyyn ja valehteluun tai siihen, että vapaa-aika menee päihteiden hankkimiseen. Työpaikalla päihdeongelman myöntäminen on silti useimmiten todella vaikeaa. Stigma ja häpeä on suuri. 

Leinosen mukaan olisikin tärkeää, että työpaikoilla puhuttaisiin yleisesti siitä, että apua on tarjolla, eikä ensimmäinen reaktio ole potkut. Tosin, jos ihminen itse ei koe päihteiden käyttöään ongelmaksi, hoito valuu hukkaan. 

– Jokaisella työpaikalla olisi hyvä olla päihdeohjelma. Se antaa selkeät toimintatavat, miten edetä, jos tulee ilmi epäily huumeiden käytöstä. Vain sellaisilla työpaikoilla, joilla on päihdeohjelma, voidaan tehdä myös huumetestejä.

Korvaushoito ei estä työntekoa

Moni opioidien käyttäjä pystyy elämään normaalia elämää korvaushoidon avulla. Lääkärin määräämällä korvaushoidolla korvataan huume niin, että vieroitusoireet pysyvät poissa, mutta lääke ei päihdytä. Hoito voi kestää vuosia ja korvaushoidosta voidaan myös vähitellen vieroittua.

Kaikki korvaushoitoa saavat eivät kuitenkaan ole entisiä huumeidenkäyttäjiä. Esimerkiksi kipupotilaalla kivut pysyvät poissa korvaushoitolääkkeen ansiosta. Lääkitys näkyy kuitenkin huumetesteissä, joten on tärkeää, että testaaminen ja testien tulkitseminen on terveydenhuollon ammattilaisten ja työterveyshuollon hoitamaa.

Huumeet ja päihderiippuvuudet koskettavat meitä kaikkia ainakin mutkan kautta. Läheisen olisi tärkeä päästä purkamaan tuntojaan ja ymmärtää, ettei ole tilanteessa yksin.

– Avun piiriin kannattaa hakeutua, jotta oma jaksaminen ja työkyky säilyisivät. Riskinä nimittäin on, että omaa pahaa oloaan koettaa alkaa hoitaa väärin keinoin.