Sotaa paenneet ukrainalaiset istuttamassa metsää alle neljän euron tuntipalkalla, vietnamilaisten ihmiskauppaa kasvihuoneviljelmillä, pakkoyrittäjyyttä ruokalähettinä, halppishitsareita telakalla sekä systemaattista työntekijöiden hyväksikäyttöä pääkaupunkiseudun ravintoloissa.
Esimerkit kertovat karua kieltä, suomalaisille työmarkkinoille on ilmestynyt joukko häikäilemättömiä työnantajia, joiden tavoitteena on maksimoida voittonsa kokonaisten ihmisryhmien ahdingosta hyötymällä. Pääsääntöisesti hyväksikäyttö kohdistuu Suomeen Euroopan unionin ulkopuolelta tulleisiin ihmisiin. Ammattiyhdistysliike, viranomaiset ja media ovat onnistuneet paljastamaan vain pienen osan näistä väärinkäytöksistä ja tapauksien laajuus kertoo, etteivät kiinnijäämisen riski tai sanktiot juurikaan hyväksikäyttäjiä pelota.
Ilmiö on yleiseurooppalainen. Ikääntyvä Eurooppa tarvitsee koko ajan lisää uutta työvoimaa ja erityisesti alkutuotanto on hyvin riippuvainen kolmansista maista tulevista kausityöntekijöistä. Uuden talouden yrityksien koko liiketalousmalli saattaa pohjautua ajatukseen, missä työntekijöistä tehdään kevytyrittäjiä ja työnantajavelvollisuuksia kierretään. Monelle Eurooppaan saapuneelle pakkoyrittäjyys tai alipalkattu vuokratyökeikka EU:n jäsenmaassa ovat ainoita mahdollisuuksia elättää itseään.
Työmarkkinamme ovat muuttuneet. Suomessa on entistä enemmän ihmisiä, joiden työmarkkina-asema on totuttua heikompi. Uusi tilanne edellyttäisi vahvempaa oikeussuojaa työntekijöille meillä ja muualla. Yksi keskeinen ongelma on se, etteivät hyväksikäytön kohteet uskalla tai pysty hakemaan itselleen tehokkaasti oikeutta.
Osassa Euroopan maista on lainsäädännössä mahdollistettu ryhmäkanneoikeus ammattiyhdistysliikkeelle, jolloin järjestöt voivat vahvemmilla hartioillaan hakea oikeutta yksilön puolesta. Ryhmäkanneoikeuden mahdollistamiselle ammattiyhdistysliikkeelle on monia puoltavia seikkoja: se lisää väärinkäyttäjien kiinnijäämisriskiä, vahvistaa yksilöiden oikeussuojaa, vähentää oikeudenkäyntien kustannuksia ja ehkäisee väärinkäytöksiä. Yksilön auttamisen lisäksi ammattiyhdistysliike pystyy ryhmäkanneoikeudella ehkäisemään työvoiman polkumyyntiä työmarkkinoilla ja työnantajat hyötyvät siitä, että kilpailua vääristäviä lainrikkojia ja keinottelijoita on rehellisten yritysten markkinoilla vähemmän.
Ryhmäkanneoikeuden mahdollistamista ammattiyhdistysliikkeelle on pohdittu lainsäätäjien toimesta useaan otteeseen 1980-luvulta lähtien. Kertaakaan tätä oikeutta ei ole viety maaliin saakka. Petteri Orpon hallitus ei myöskään ole hallitusohjelmassaan tunnistanut muuttuneiden työmarkkinoiden luomia tarpeita parantaa työntekijöiden oikeussuojaa. Päinvastoin hallitus tavoittelee uudistuksia, jotka entisestään heikentävät työmarkkinoiden heikoimpien oikeuksia.
Ammattiyhdistysliikkeen toiveet kohdistuvatkin Euroopan unionin parlamenttiin, joka on ollut ryhmäkanneoikeudelle suotuisampi ja josta on tullut lainsäädäntöelimenä entistä tärkeämpi myös työelämäkysymyksissä. EU on parhaillaan puuttumassa alustatalouden työntekijöiden heikkoon asemaan erillisellä direktiivillä ja toiveissa olisi saada vielä yritysvastuudirektiivikin tänä keväänä läpi EU:n päätöksenteosta. Kesäkuun EU-vaalien jälkeen olisi toivottavaa, että unioni jatkaa työmarkkinoiden heikoimpien asemaa parantamista.
Ammattiliitto Pron keskeisenä EU-vaikuttamisen tavoitteena on, että EU-sääntelyllä velvoitetaan jäsenmaita mahdollistamaan ammattiyhdistysliikkeelle ryhmäkanneoikeus koko unionin alueella työntekijöiden oikeussuojan parantamiseksi ja tehokkaamman työelämän valvonnan toteuttamiseksi.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron kansainvälisten asioiden päällikkö.
