EU:n tavoitteena on hiilineutraalisuus vuoteen 2050 mennessä. Monilla toimialoilla on kuitenkin huomattavasti kovempia tavoitteita. Esimerkiksi Euroopassa kemianteollisuus on asettanut tavoitteekseen olla hiilineutraali jo vuoteen 2045 mennessä. Lisäksi Suomen kemianteollisuudessa halutaan olla luontopositiivisia. Yllättäen sota Ukrainassa jo osaltaan muutti eurooppalaista teollisuutta vihreämmäksi muun muassa vähentämällä riippuvuussuhdettamme venäläisistä raaka-aineista, kuten esimerkiksi maakaasusta. Suomessa Neste on ilmoittanut luopuvansa fossiilisten polttoaineiden jalostamisesta ja siirtyvänsä kokonaan uusiutuviin polttoaineisiin.
Vihreän siirtymän tavoitteet saavutetaan uusien teknologioiden ja uusiutuvien raaka-aineiden avulla. Keskeisenä edellytyksenä tavoitteen saavuttamiseksi on tulevaisuuden osaajien varmistaminen. Tarvitsemme osaajia, jotka kehittävät ja luovat uusia ratkaisuja. Siirtymän on tuettava osaamista sekä huolehdittava muutosturvasta niille, jotka tarvitsevat uudelleenkoulutusta tai työpaikan vaihtoa. Esimerkiksi Puolassa ja Espanjassa ay-liike on tehnyt sopimukset valtion kanssa, että vihreässä siirtymässä työnsä menettäneet hiilityöläiset saavat uudelleenkoulutusta ja yhteisöt taloudellista tukea.
Euroopan unionissa on käsittelyssä niin sanottu yritysvastuudirektiivi (Corporate Sustainability Due Diligence eli CSDD). Yritysvastuudirektiivi tulee asettamaan isoille yrityksille lakisääteisen velvollisuuden noudattaa ihmisoikeuksia ja ympäristöä koskevaa asianmukaista huolellisuutta. Yrityksen pitää muun muassa tunnistaa, lieventää ja estää haitallisia ihmisoikeus- ja ympäristöloukkauksia (huolellisuusvelvoite). Kuten esimerkiksi estää saastumista, parantaa ilmastoa, tunnustaa työntekijöiden perusoikeudet ja estää pakko- ja lapsityö, taata järjestäytymisvapaus ja neuvotteluoikeudet, edistää työsuojelua ja taata elämiseen riittävä palkka. Myös ammattiyhdistysliikkeelle tulee rooli huolellisuusvelvoitteen toteuttamisessa.
Yritysvastuudirektiivi koskee ensivaiheessa vain kaikkein suurimpia yrityksiä, joiden liikevaihto on yli 450 miljoonaa euroa ja henkilöstömäärä yli sata henkilöä. Suomessa tämän kokoluokan yrityksiä on sata ja EU- alueella 5 000. Muodollisesti direktiivi ei koske pienyrityksiä, mutta direktiivin piirissä on kuitenkin yrityksen koko tuotantoketju. Pienet yritykset ovat mukana alihankintaketjuissa ja siten direktiivi koskettaa heitäkin. Direktiivi ei toistaiseksi koske rahoitus- ja eläkeyhtiöitä.
Valitettavasti Petteri Orpon hallitus oli mukana vesittämässä uutta direktiiviä. Viime metreillä direktiivin soveltamisalaa supistettiin ja direktiivistä poistettiin ammattiliittojen joukkokanneoikeus. Joukkokanneoikeuden myötä Pro ei tarvitsisi valtakirjaa tai erillistä lupaa työntekijöiltä ajaessaan heidän puolestaan asioita oikeudessa. Tämä parantaisi erityisesti lähetettyjen työntekijöiden asemaa. Heidän osaltaan tilanne on usein niin, että he ovat jo palanneet kotimaahansa ennen kuin tieto työnantajan väärinkäytöksistä on saavuttanut meidät. Käytännössä työnantajat silloin pääsevät rikkomuksistaan ilman mitään seuraamuksia.
Direktiivi menee vielä EU-parlamentin käsittelyyn ja odotamme sen menevän läpi. Asiaan saataneen ratkaisu vielä ennen parlamentin vaalitaukoa. Vaikka joukkokanneoikeus jäi saavuttamatta, voimme eurooppalaisena ay-liikkeenä olla tyytyväisiä. Saavutimmehan ensimmäiset oikeudelliset sitovat säännöt, joilla EU:n ja kolmansien maiden yritykset ja niiden tytäryhtiöt saadaan vastuuseen rikkomuksistaan. Lisäksi Eurooppa pysyy eturintamassa ammattiyhdistysten ja työntekijöiden oikeuksien sekä ympäristön suojelussa. Työ jatkuu ja yhteistyöllä voimme tulevaisuudessa jatkaa direktiivin kehittämistä sekä laajentamista pienempiinkin yrityksiin.
Vihreä siirtymä tulee muuttamaan EU:n teollista rakennetta, mutta se on toteutettava turvaamalla ja lisäämällä kestävää teollisuutta Euroopassa. Oikeudenmukaisen siirtymän takaamiseksi tarvitsemme eurooppalaista vuoropuhelua työnantajien ja työntekijöiden välillä jatkossakin.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron sopimusalavastaava.
EU-vaalit järjestetään 6.–9. kesäkuuta 2024
Euroopan unioni on yhä keskeisempi väylä edistää työelämän positiivista kehitystä ja työntekijöiden oikeuksia myös Suomessa ja Euroopan parlamentilla on suuri rooli lainsäädännön kehittämisessä. Euroopan parlamentin kanta on usein tukenut työtekijöiden oikeuksia.
