Oli perjantai-ilta joulukuun alussa, kun Hilkka Reenkola joutui kesken ostosten purkamisen istumaan alas. Elisan henkilöstöjohtaja oli juuri kertonut hänelle puhelimessa, että Reenkolalle oli myönnetty Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan I luokan mitali kultaristein. Se voidaan myöntää henkilölle, joka on tehnyt merkittäviä palveluksia Suomen valtiolle tai yhteiskunnalle.

– Se oli minulle ihan täysi yllätys, mutta tuntuu hienolta. Mieheni löysi heti kaapista kuohuviinin, Reenkola kertoo.

Reenkola on tehnyt koko 44-vuotisen työuransa Elisan ja sen edeltäjän, Helsingin puhelinyhdistyksen eli HPY:n palveluksessa. Nykyisin hänen tittelinsä on HR Senior Specialist.

– Työskentelen Wellbeing and safety -tiimissä, jossa vastaan henkilöstöetujen hallinnoinnista ja HR-viestinnästä. Toimitan esimerkiksi meidän esihenkilökirjettä, Reenkola sanoo.

Poikkeuksellisen Reenkolan työurasta tekee se, että hän on koko uransa ajan toiminut myös luottamustehtävissä. Vuosien varrella hän on ollut esimerkiksi Suomen Teollisuustoimihenkilöliitto STL:n työpaikkayhdistyksen puheenjohtaja ja ICT-alan neuvottelukunnan jäsen. 

Tällä hetkellä Reenkola on Elisan Tukitoimintojen neuvotteleva luottamusmies ja toimihenkilöiden varapääluottamusmies. Ansioristin myöntämisperusteluissa häntä kiitellään rakentavaksi ja yhteistyökykyiseksi, ratkaisuhakuiseksi henkilöstön edustajaksi.

Lisäarvoa ansiomerkille antaa Reenkolan sukuhistoria. Hänen isoisoisänsä Heikki Renvall oli aikoinaan yksi Suomen itsenäisyyssenaatin jäsen ja Suomen lipun lain laatija.

– En aluksi itse ajatellut sitä ollenkaan. Mutta onhan se hienoa, että olen pystynyt myös tekemään oman osani yhteiskunnassamme, Reenkola sanoo.

Yhteisten asioiden eteen on tehtävä töitä

HPY:n palvelukseen Reenkola päätyi aikoinaan lähdettyään koulusta ovet paukkuen.

– Luokanvalvojani sanoi koko luokan edessä, että sinusta Hilkka ei koskaan tule mitään. Minusta ei sitten tullut ylioppilasta, vaan päätin lähteä suoraan töihin. Menin työvoimatoimistoon kädessäni kaksi työpaikkailmoitusta, pääesikunta ja HPY, Reenkola muistelee.

Reenkola päätyi tiedotusosaston konttoristiksi, ja sittemmin työnantaja koulutti hänet tiedottajaksi ja taittajaksi. Luottamustehtäviin Reenkola päätyi heti työuransa alussa.

– Olen nuoresta asti ollut kiinnostunut yhteisten asioiden hoitamisesta. Osallistuminen ja tekeminen on aina ollut minulle tärkeää, Reenkola sanoo.

Luottamusmiesuransa suurimpina onnistumisina Reenkola pitää tilanteita, joissa on pystynyt auttamaan jotain henkilöä, ja tämä on tullut kiittämään. Hän kuvailee tehtävää näköalapaikaksi, joka auttaa ymmärtämään työpaikalla tapahtuvia asioita.

– Meillä luottamustoiminta on otettu aina vakavasti, ja pääsin jo aikoinaan mukaan esimerkiksi Tukitoimintojen johtoryhmän kokouksiin. Olin siellä ainoa nuori nainen, Reenkola kertoo.

Työelämän tehokkuusvaatimukset kasvaneet

Vuosikymmeniä kestäneen työuran aikana Reenkola on nähnyt konkreettisesti työelämän muutoksen. Paperista ja kirjoituskoneesta on siirrytty digitaaliseen aikakauteen, ja etätyön tekeminen on mahdollistunut yhä useammalle. Samalla työelämän tahti on kiristynyt, ärsyketulva kasvanut ja työntekijöiden jaksaminen on entistä kovemmalla koetuksella.

– Tiedän, että välillä on kyse sellaisesta uupumisesta, joka vaatii ammattiapua. Mutta muuten sanoisin, että ei tarvitse suorittaa niin paljon, vaan voi elää enemmän tätä elämää. Kyllä asiat hoituvat, kun niihin suhtautuu ihan rauhallisesti, Reenkola sanoo.

Reenkola muistuttaa, ettei ylitöiden tekeminen ole ratkaisu kiireeseen, sillä työt eivät lopu tekemällä.

– Parhaiten työt tulevat tehtyä, kun ne tekee työajalla, ja sitten antaa itselleen sen vapaa-ajan, mikä itselle kuuluu. Tämä on 141 vuotta vanha yritys, ja joka aamu työt ovat kyllä löytyneet työpaikalta. Sieltä ne löytyvät jatkossakin.

Sama rauhallisuus on valttia luottamustehtävissä. Siinä missä Reenkola kertoo nuorempana kiivastuneensa helposti, ymmärtää hän nykyisin asioilla olevan aina monta puolta.

– Ne pitää ensin tutkia rauhallisesti, ja sitten vasta ruvetaan toimimaan.

Suomen valtti on kyky neuvotella

Reenkola kertoo seuranneensa harmistuneena muutosesityksiä, joita Suomen hallitus on ajamassa työelämään.

– Suomen vahvuus on se, että on aina pystytty keskustelemaan, neuvottelemaan ja sopimaan asioista. Jos nyt menetämme sen, se on iso vahinko, Reenkola sanoo.

Reenkolan mukaan vastapuolta pitää tiukoissakin neuvotteluissa kunnioittaa niin, että tämän kasvot säilyvät. Se mahdollistaa töiden jatkamisen yhdessä. 

– Ay-urani ehdottomasti vaikein asia oli ICT-alan taannoinen kuuden viikon lakko. Se oli henkisesti hirveän raskas juttu. Senkin jälkeen pystyimme tulemaan takaisin töihin ja meidät otettiin vastaan ihan normaalisti. Jos tämä osaaminen ja kyky menetetään, ollaan huonolla tiellä.

Myös muita palkittuja