Ennen kuin maassamme edes oli perustettu työnantajaliittoja työnantajien etuja valvomaan, keksi Ruotsin (ja myös Suomen) kuningas Kustaa III vuonna 1772, että valtakunnassa on liikaa vapaapäiviä ja ne ovat omiaan rappeuttamaan työmoraalia ja saavat kansan vain laiskottelemaan. Niinpä hän päätti armollisesti poistaa suuren osan juhlapäivistä ja täten lisätä työn tuottavuutta.
Näin vuosikymmenen vaihtuessa havahduinkin ajattelemaan, millaista olisi työelämä, ellei Kustaa III olisi innostunut leikkauksiin, joita Teknologiateollisuuskin voi vain kadehtia. Kustaa poisti vuoden 1774 alusta valtaisan määrän pyhäpäiviä. Ilman häntä kalenterimme vuonna 2019 olisi saattanut pyhäpäivien osalta näyttää seuraavalta:
1.1. Uudenvuodenpäivä
6.1. Loppiainen
19.1. Pyhän Henrikin muistopäivä
25.1. Apostoli Paavalin päivä
2.2. Kynttilänpäivä
24.2. Apostoli Mattiaksen päivä
6.3. Tuhkakeskiviikko
25.3. Marianpäivä
18.4. Kiirastorstai
19.4. Pitkäperjantai
21.–24. 4. 1.–4. Pääsiäispäivä
1.5. Apostoli Filippuksen ja Jaakobin päivä
27.–29.5. Kanttaimaanantai, -tiistai ja -keskiviikko
30.5. Helatorstai
9.–12.6. 1.–4. Helluntaipäivä
24.6. Johannes Kastajan päivä (Juhannus)
29.6. Apostoli Pietarin ja Paavalin päivä
2.7. Marian etsikkopäivä
25.7. Apostoli Jaakobin päivä
24.8. Apostoli Bartolomeuksen päivä
21.9. Apostoli Matteuksen päivä
29.9. Mikkelinpäivä
28.10. Apostoli Juudaksen ja Simeonin päivä
1.11. Pyhäinmiestenpäivä
30.11. Apostoli Andreaksen päivä
6.12. Itsenäisyyspäivä
21.12. Apostoli Tuomaksen päivä
25.–28.12. 1.–4. Joulupäivä
Pääsiäisenä oli siis 6 päivän mittainen pyhäputki, jonka välissä oli tosin yksi lauantai. Helluntaipyhiä olisi kaikkiaan 4 ja helatorstain yhteydessä 5 päivää peräkkäin pyhiä. Juhannus ja pyhäinpäivä olisivat omilla paikoillaan eivätkä viikonlopun yhteydessä. Viikolle sattuvia arkipyhiä olisi yhteensä lähes 40.
Kun vielä muistetaan, että Tuomaanpäivän (21.12.) ja Nuutin päivän (13.1.) välillä ei arkipäivinäkään tehty työtä, niin vapaapäivien määrä näyttää varsin kohtuulliselta. Kun ei myöskään ollut mitään älylaitteita, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminenkin sujui hyvin eikä sanaa työuupumus tunnettu.
Olisikohan menneistä ajoista jotakin opittavaa?
Kirjoittaja on Pron sopimusalavastaava.
