Kysyimme Työterveyslaitoksen erikoistutkija Mervi Ruokolaiselta ikäjohtamisesta ja konkarityöntekijöiden vahvuuksista.
Millaisia vahvuuksia työelämän konkareilla on?
Konkareilla on monenlaisia vahvuuksia. Keskeisiä niistä ovat kokemuksen kautta kertynyt osaaminen ja asiantuntemus, ongelmanratkaisukyky sekä kyky hallita kokonaisuuksia ja tunnistaa olennainen epäolennaisesta. Vanhemmilla työntekijöillä on myös paremmat eväät selviytyä vastoinkäymisistä. Heiltä löytyy stressin- ja paineensietokykyä yllättävissäkin tilanteissa. Kokemus ja työvuodet ovat tuoneet luottoa siihen, että ennenkin on kohdattu vastaavaa ja siitä on selvitty. Konkarit tietävät, miten tulee toimia, jotta tilanteesta pääsee mallikkaasti eteenpäin.
Kokeneet työntekijät tunnistavat paikkoja, missä jokin voi mennä pieleen, ja osaavat siten välttää virheitä. Heillä on myös usein hyvä verkostot ja asiakaskontaktit. Sellaisia ei voi hankkia koulutuksella, vaan ne tulevat kokemuksen ja työvuosien myötä.
Vuosien myötä oppii myös elämänhallintaa. Ikä tuo perspektiiviä, jonka avulla asioiden väliset suhteet näkee selkeämmin ja kokonaisvaltaisemmin. Lisäksi konkareilla on usein rohkeutta tuoda esille omat näkemyksensä perusteluineen.
Miten konkarien osaamisen saa työyhteisön käyttöön?
Esihenkilöiden pitäisi pystyä tunnistamaan ja tunnustamaan se osaaminen, jota konkareilla useasti on. Ihmiset eivät välttämättä itse osaa aina sanoittaa, missä kaikissa asioissa he ovat vahvoja tai hyviä.
Esihenkilöltä saatu tunnustus motivoi työntekijää käyttämään osaamistaan ja jakamaan sitä. Tutkitusti vanhemmat työntekijät motivoituvat siitä, kun he näkevät osaamistaan arvostettavan, ja että osaamisen käyttämisestä on hyötyä työyhteisölle. Sitä kautta osaamista saa varmemmin esille ja käyttöön.
Miten esihenkilönä voi parantaa taitojaan ikäjohtamisessa?
Työterveyslaitos on kehittänyt Kokemus käyttöön työyhteisössä -vertaisryhmävalmennuksen työuran konkarivaiheen johtamiseen. Esihenkilöille suunnatun valmennuksen tavoitteena on vahvistaa kykyä kohdata ja tukea vanhempia työntekijöitä työssä sekä vahvistaa myönteistä asennoitumista heitä kohtaan.
Esihenkilön kannattaa perehtyä ylipäätään työuran eri vaiheisiin sekä siihen, millaisia odotuksia, tarpeita ja toiveita työntekijöillä näissä eri vaiheissa on. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että työkyky on muutakin kuin terveyttä, se on myös osaamis- ja motivaatiokysymys.
Työelämässä on monia etenkin yli 55-vuotiaisiin työntekijöihin liittyviä myyttejä ja kielteisiä ennakkoluuloja. Kannattaa aidosti miettiä, mitä itse ajattelee vanhemmista työntekijöistä – tunnistaako itsessään ikäasenteita tai ennakkoluuloja? Kaikenikäiset työntekijät on tärkeää nähdä yksilöinä. Mikään ikäryhmä ei muodostu toistensa kanssa samankaltaisista henkilöistä, jossa kaikkia kiinnostaa samat asiat, tai kaikilla olisi samat vahvuudet ja heikkoudet, vaan ihmiset ovat hyvin erilaisia ja heillä on eri toiveet ja tarpeet.
Miksi eri-ikäisten työntekijöiden yhteistyötä kannattaa edistää?
Moni-ikäiset tiimit ovat tutkitusti menestyksekkäimpiä. Ne suoriutuvat paremmin erityisesti tilanteissa, joissa tarvitaan luovia tai innovatiivisia ratkaisuja.
Työskennellessään yhdessä vanhemman työntekijän kanssa nuorempi työntekijä saa hiljaista tietoa ja voi ammentaa tämän kokemuksen kautta kertyneestä osaamisesta. Konkarilta voi saada osaamista, jonka hankkiminen veisi muuten vuosia. Konkareilla on kokemusta myös työelämän kuormittavuudesta, joten heiltä voi saada kannustusta ja tukea monissa haastavissa tilanteissa.
Työterveyslaitoksen valmennuksissa vanhemmat työntekijät ovat puolestaan puhuneet siitä, että nuoremmilta kollegoilta saa ihan aidosti viimeisintä koulutuksen kautta saatua tietoa, jos vaan haluaa kysyä ja on avoin nuorten ajatuksille. Nuoremmilta kollegoilta voi hyvinkin saada näkemyksiä, jollaisia ei ole itse oikeasti edes miettinyt. Innostus myös tarttuu – nuoret haluavat oppia ja kehittyä ja itse saa katsoa asioita uudesta virkistävästä näkökulmasta. Osaamisen jakaminen puolin ja toisin luo kaikille osapuolille arvostuksen tunnetta sekä tunnetta siitä, että on omassa työyhteisössä tarpeellinen. Samalla se vahvistaa voimavaroja ja hyvinvointia työssä.
