Hyppää pääsisältöön

Vahvistetaan kriisinkestävyyttä ja sopeutumiskykyä panostamalla osaamiseen ja innovaatioihin

Sari Jokikallas blogi
Aineksia kevään eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan on koottu eri tahoilla jo tovi.

Vahvistetaan kriisinkestävyyttä ja sopeutumiskykyä panostamalla osaamiseen ja innovaatioihin

Julkaistu 31.01.2023 klo 08:31
Blogit
Kirjoittanut
Sari Jokikallas
Aineksia kevään eduskuntavaalien jälkeiseen hallitusohjelmaan on koottu eri tahoilla jo tovi.

Perinteisesti ratkaisuaihioita politiikanpöytiin on tarjonnut myös virkamieskunta. Koska jokaisella ministeriöllä on oma vastuualueensa, arvaa yhteiskunnallista keskustelua seuraava äänenpainot jo etukäteen. Tälläkään kertaa valtiovarainministeriön ulostulo tarpeesta tasapainottaa julkista taloutta ei päässyt varsinaisesti yllättämään. Näyttävällä ulostulolla yhdeksän miljardin leikkaustarpeesta varmistettiin se, että valtiontalouden säästökohteet ovat takuuvarmasti vaalikampanjan suuria teemoja.   

Julkisen talouden tasapainottaminen vaikuttaa periaatetasolla saavan puoluekentässä laajaa ymmärrystä. 1990-luvulla laadittiin reilusti leikkaus- ja säästölistoja. 2000-luvulla parannettiin tuottavuutta valtion henkilöstöä vähentämällä. Nyt valtiovarainministeriön toimeksiannosta kootaan kaikilla hallinnonaloilla menokartoituksia. Käsitteet vaihtelevat, mutta asia ei muutu miksikään.  

Politiikka ei ole yhteisten asioiden hoitamista, vaan arvovalintojen tekemistä. Palkansaajien äänen kuulumisesta ovat osaltaan vastuussa Pro ja muut ammattiliitot. Meidän tehtävämme on kertoa, miten 2,6 miljoonan palkansaajan mielestä yhteinen potti on tulevina vuosina järkevintä kohdentaa niin, että Suomi menestyy. Me emme yksinomaan listaa asioita, joista ei saa säästää, vaan tarjoamme yhteiskunnallisesti vaikuttavia ratkaisuja, joihin painottaminen kannattaa juuri tässä ajassa.  

Lopuillaan oleva hallituskausi on täydellinen esimerkki siitä, miten kaikkea ei voi ennustaa ja yllättäen eteen tuleviin kiperiin ongelmiin on kyettävä vastaamaan. Hyvinvointivaltio huolehtii ihmisistä ja turvaa yritysten toimintaa, joskus jopa lainarahalla. Suomi on selvinnyt. Ehkä paras esimerkki on työllisyysasteen trendi, joka on tällä hetkellä historiallisen korkea 74,7 prosenttia.  Rima halutaan nostaa samalle tasolle kuin muissa pohjoismaissa. Tavoite 80 prosentin työllisyysasteesta saavutetaan vain onnistumalla myös kaikkein haastavimmassa työmarkkina-asemassa olevien työllistämisessä. TE-toimistoissa ja työllisyyden kuntakokeiluissa oli marraskuun 2022 lopussa lähes 235 000 työtöntä työnhakijaa, joista yli vuoden työttömänä olleita noin 86 000. Maahan muuttaneiden työllisyysaste on edelleen 10–15 prosenttiyksikköä muuta väestöä matalampi.  

Lainsäädännön valmistelun yhteydessä työnhakijoita arvioitiin olevan jatkossa noin 160 työnvälityksen asiantuntijaa kohden. Jäsenemme raportoivat kuitenkin 250–300 työnhakijan asiakasmääristä per virkailija. Julkisten työllisyyspalvelujen asiantuntijaresurssit onkin mitoitettava niin, että henkilöasiakkaiden määrä virkailijaa kohti on tasolla, joka mahdollistaa työnhakijan palvelutarvetta vastaavan yksilöllisen työnhaun tukemisen ja samalla työllisyysasteen nostamisen. Tämä tarkoittaa sitä, että julkisen työnvälityksen asiantuntijaresursseja täytyy nostaa nykytasosta. Jokainen euro tulee yhteiskunnalle muodossa tai toisessa takaisin. Yhteiskunnan näkökulmasta korkea työllisyysaste on äärimmäisen tärkeä rahoituksen turvaaja. Ihmisille työ on paitsi parasta sosiaaliturvaa myös perus- ja ihmisoikeuskysymys.  

Jokainen euro tulee yhteiskunnalle muodossa tai toisessa takaisin. Yhteiskunnan näkökulmasta korkea työllisyysaste on äärimmäisen tärkeä rahoituksen turvaaja. Ihmisille työ on paitsi parasta sosiaaliturvaa myös perus- ja ihmisoikeuskysymys. 

 Resilienssi on sana, jota ennen koronaa tuskin tunnistimme. Viimeiset vuodet ei ole juuri muuta testattu kuin yhteiskunnan kriisinkestävyyttä ja suomalaisten sopeutumiskykyä. Keskinäisriippuvuuksien maailma on osoittanut haavoittuvuutensa. Huoltovarmuus on ennen muuta jatkuvuuden hallintaa, jolla yhteiskunnan välttämätön tuotanto, palvelut ja infrastruktuuri turvataan kaikenlaisissa häiriö- ja poikkeustilanteissa. Turvallisuusympäristön muutos on pakottanut ja pakottaa hyväksymään vaikkapa puolustusvoimien materiaalihankinnat.  Kyse on kuitenkin paljon laajemmasta kokonaisturvallisuudesta, jonka varmistamisessa riittää tehtävää sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. Siinä, että pankkikortti toimii kaupan kassalla, sähköä riittää töissä ja kotona, terveydenhuollon päivystys toimii, jääkaapissa on turvallisesti tuotettua ruokaa ja hanasta tulee puhdasta vettä tai yritykset saavat avustukset, korvaukset ja tuet tilille luvatusti. Esimerkkejä on loputtomasti.   

 Varautumisessa valtionhallinnon koordinoiva rooli on kiistatta keskeinen. 2000-luvun alkupuolella valtionhallinnon henkilöstö vähennettiin tuottavuusohjelmalla alimmilleen 70 000 henkilöön. Säästökuuri jatkuu edelleenkin automaattisilla leikkauksilla virastojen toimintamenoista, riippumatta siitä, onko henkilötyön tarve aidosti vähentynyt. Vaikka henkilöresursseja on kuluvalla hallituskaudella vahvistettu esim. työvoimapalveluissa, ei työnhaussa avustavien asiantuntijoiden määrässä ole saavutettu edes aiempia leikkauksia edeltävää tasoa. Oikeuslaitoksen käsittelyajat ovat käsittämättömän pitkiä.  Työntekijän oleskelulupahakemuksen käsittelyaika on noin kolme kuukautta. Harva tietää, että Maahanmuuttoviraston virkamiehistä on puolet määräaikaisia, vaikka elintasoamme turvaamaan tarvitaan maahanmuuttoa nopeasti ja paljon.  Valtionhallinnosta byrokratian vähentämistä on helppoa vaatia. Harva tulee loppuun saakka miettineeksi, että valtionhallinnossa tehdään asiantuntijatyötä, jossa tärkein tuotantotekijä on ihminen. Tekoäly ja robotit eivät ihmistyötä hevillä korvaa. Olisi täydellistä typeryyttä toistaa samoja virheitä aikana, jolloin vakaa yhteiskunta sen palvelut ovat parasta turvaa, jota voimme kansalaisille ja yrityksille tarjota. Valtionhallinnosta juustohöylät joutavat lopullisesti museoon.

Harva tulee loppuun saakka miettineeksi, että valtionhallinnossa tehdään asiantuntijatyötä, jossa tärkein tuotantotekijä on ihminen.    

 Käynnissä oleva neljäs teollinen vallankumous edellyttää suomalaisten koulutustason nostamista. Julkista keskustelua on dominoinut varhaiskasvatuksen ja peruskoulun ongelmat. Ne ovat toki täyttä totta. Yliopisto-opiskelijoiden osuus on laskenut samalle tasolle kuin se oli vuonna 1929. Koko koulutusjärjestelmämme ja ajattelutapamme kaipaa muutosta.  Tarvitaan työikäisten osaamista ylläpitävä ja vahvistava koulutusjatkumo läpi työuran. Vain työikäisten osaamistasoa ja työllisyysastetta nostamalla voidaan vastata työelämän akuutteihin tarpeisiin ja osaajapulaan. Tähän yhtälöön istuu erinomaisen huonosti minkäänlainen leikkauspolitiikka. 

Pron eduskuntavaalitavoitteissa on koko joukko konkreettisia ja nopeasti toteuttamiskelpoisia ratkaisuja, jotka ovat vapaasti hallitusohjelmaa laadittaessa käytettävissä:

  •  Tuetaan oppivelvollisuuden kautta riittävien perustaitojen ja yleissivistyksen kehittymistä oppimisvalmiuksien turvaamiseksi läpi elämän.
  •  Laajennetaan uudelleenkouluttautumismahdollisuuksia lisäämällä laadukasta koulutustarjontaa sekä luomalla edellytykset sekä valtakunnalliselle koordinaatiolle että paikalliselle yhteistyölle elinkeinoelämän kanssa.
  • Otetaan käyttöön näyttötutkintojärjestelmä työelämässä pätevöitymisen tunnustamiseksi myös korkeakoulutuksessa.
  • Selvitetään vanhojen tutkintojen täydennyskoulutustarpeet, minkä pohjalta koulutusta tulee tarjota erityisesti yli 50-vuotiaille tutkintojen suorittaneille.
  • Kartoitetaan maahanmuuttajien ulkomailla suoritettujen tutkintojen sisältöä päivityskoulutustarpeiden valossa.
  • Jatkuvan oppimisen ja osaamisen rahoitus sekä jatkuvan oppimisen palvelukeskuksen (JOTPA) toiminta on rakennettava pysyvälle pohjalle.
  • Luodaan rakenteita työn, osaamisen kehittämisen ja vapaa-ajan kestävälle yhteensovittamiselle koko työuran ajaksi.
  • Vahvistetaan työelämätaitojen oppimista erillisillä opintojaksoilla jo ennen perustutkintojen TET-jaksoja ja työharjoittelua.
  • Taataan harjoittelijoille kohtuullinen palkka tekemästään työstä määrittelemällä työlainsäädäntöön harjoittelupalkka ja työehtosopimuksiin erilliset määräykset koskien opiskelijoiden työharjoittelujaksoja ja päättötöitä.
  • Työssäoppimisen toimintamallin rakentamiseksi on tarpeen käynnistää selvitystyö. 
  • Luodaan rakenteita työn, osaamisen kehittämisen ja vapaa-ajan kestävälle yhteensovittamiselle koko työuran ajaksi.

Vuonna 2020 tutkimus- ja kehittämismenojen suhde bruttokansantuotteeseen oli 2,94 prosenttia. Tavoitteena on osuuden nostaminen neljään prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Eduskunta hyväksyi joulukuussa rahoituslain, jolla valtion panostuksia tutkimus- ja kehittämistoimintaan lisätään tasaisesti vuosittain niin, että valtuuksien ja määrärahojen määrä vuonna 2030 vastaa 1,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ilman yksityisen sektorin T&K-investointien kasvua neljän prosentin tavoitteen saavuttaminen ei onnistu. Kyse on miljardiluokan lisäpanostuksista, mutta ne me tarvitsemme. Pro on esittänyt, että yritysten TKI-kannustimien ehdoksi tulee asettaa henkilöstön osaamisen kehittämisen elementtejä (esim. osaamiskartoitukset ja henkilöstön koulutussuunnitelmat). Osaamisen kehittämisen ja innovaatiotoiminnan   yhdistäminen yritys- ja työpaikkatasolla voi hyvinkin luoda uutta ja ennennäkemätöntä, jota suomalainen työ kovassa kilpailussa tarvitsee.  

 Niin kauas kuin muistini kantaa, valtion rahakirstussa ei ole ollut ylimääräistä. Rahanreikiä on aina enemmän kuin niihin tilkettä. Valintojen tekeminen on poliittisten päättäjien etuoikeus. Prolaiset toivovatkin nyt viisaita valintoja tulevan hallituksen ohjelmaa laadittaessa.  

 Kirjoittaja on Pron asiantuntija ja sopimusalavastaava, jolla on historiaa myös työskentelystä valtionhallinnossa.