Ympäristökriisi on maailmanlaajuinen haaste, joka herättää monenlaisia tunteita, kuormittaa mieltä ja haastaa jaksamista. Tyypillisiä ilmastonmuutoksen ja luontokadon aiheuttamia tunteita ovat pelko, ahdistus ja suru.

– Esimerkiksi tuoreimmassa Nuorisobarometrissa 76 prosenttia suomalaisista nuorista koki surua luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen johdosta, kertoo Tunne ry:n toiminnanjohtaja Taneli Saari.

Saaren mukaan ihmiset reagoivat huolestuttaviin ympäristöuutisiin eri tavoin taustasta, henkilökohtaisista ominaisuuksista ja aiemmista tiedoista riippuen. Nuoren iän lisäksi ympäristöahdistukselle altistaa sukupuoli, sillä naiset kantavat tutkimusten mukaan enemmän huolta ympäristöstä kuin miehet.

Saari toimii kouluttajana Pron jäsenille suunnatussa työpajassa Ympäristö ja tulevaisuus mielessä, joka järjestetään 8.2. klo 17–18.30. Työpajassa opitaan tunnistamaan ympäristökriisin herättämiä tunteita ja kohtaamaan ne.

Tunnetaidot auttavat kriiseissä

Ympäristöahdistusta voi lievittää esimerkiksi tietoisen läsnäolon harjoituksilla, kirjoittamalla, vertaistuen avulla tai myötätuntoista, armollista ajattelua lisäämällä.

Hetkellinen ahdistus ei Saaren mukaan ole vaarallista. Pitkään jatkuessaan se voi kuitenkin aiheuttaa lamaantumista, asioiden kieltämistä ja ilmiöiden vähättelyä. Toisaalta ympäristöahdistus voi myös toimia liikkeelle sysäävänä voimana, joka saa pohtimaan omia arvoja ja auttaa ryhtymään toimeen.

– Ahdistus voi saada ihmisen pohtimaan, mitkä elämässä ovat tärkeitä asioita, miten haluaa elää ja minkälaisten ihmisten kanssa haluaa olla tekemisissä. Se voi saada liittymään omien arvojen mukaiseen yhteisöön, jossa asioita jaetaan ja jossa asian eteen toimitaan. Usein sanotaan, että toiminta on paras lääke ahdistukseen, Saari sanoo.

Tekojen lisäksi tärkeää on omien tunteiden tunnistaminen, sanoittaminen ja jakaminen. Tunnetaitojen vahvistaminen on Saaren mukaan hyödyksi kaikissa elämänvaiheissa.

– Kun tulemme tietoisiksi siitä, mitä ajattelemme ja tunnemme, pystymme paremmin vaikuttamaan omiin reaktioihimme ja toimintaamme, Saari sanoo.

Taito pysähtyä omien tunteiden äärelle tekee ympäristöhuolen yksilön kannalta vähemmän kuormittavaksi, mutta voi olla hyödyllistä myös koko ympäristökriisin ratkaisun kannalta. Kun ympäristöhuolensa uskaltaa kohdata, pysyy toimintakykyisenä ja voi tehdä elämässään kestävämpiä ratkaisuja.

Toiminta vähentää ahdistusta

Kun ympäristökriisin herättämät tunteet on oppinut tunnistamaan itsessään, on niitä helpompi tunnistaa myös muissa. Se voi auttaa ymmärtämään, mistä tutkitun tiedon torjuva käyttäytyminen johtuu.

– Kun pystyy ajattelemaan myötätuntoisesti myös eri lailla kokevia ihmisiä kohtaan, on sen jälkeen helpompi toimia yhdessä, Saari sanoo.

Saaren mukaan ympäristökriisin aiheuttama mielenterveyden kuormitus ei ole vain rikkaiden länsimaiden ongelma, vaan globaali ilmiö. Jatkuva ympäristötuhoista uutisointi ja keskustelu lisää kyselytutkimusten mukaan ahdistusta, mutta lähinnä hetkellisesti.

– Silloin ilmiön olemassaolo kuitenkin tunnustetaan ja sen eteen toimitaan. Ahdistusta lisää enemmän se, jos ympäristötuho etenee, mutta poliittinen päätöksenteko jarruttelee, Saari sanoo.

Tulevaisuus mielessä

Saari kertoo käyneensä oman ilmastoahdistusvaiheensa läpi kymmenisen vuotta sitten. Sittemmin hän oli mukana perustamassa Tunne ry:tä tarjotakseen myös laajemmalle yleisölle keinoja käsitellä vaikeita tunteita.

– Prosessi ei ollut helppo. Vanhempana mietin erityisesti lapseni elämän olosuhteita. Parhaillaan oma ilmastoahdistukseni on kuitenkin aika lievää, sillä teen arvojeni mukaista työtä, Saari kertoo.

Ympäristö ja tulevaisuus mielessä -työpaja sisältää sekä alustusluennon että omaa työskentelyä. Teemaa jatketaan 13.4. järjestettävässä Ympäristö, tulevaisuus ja tunteet työyhteisöissä -työpajassa, jonka ohjaa LL, ympäristökasvattaja Hanna Rintala opiskelijoiden mielenterveysjärjestö Nyyti ry:stä.