Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen on lyhytnäköistä politiikkaa

Aikuiskoulutustuella on opiskellut vuosittain noin 30 000 työikäistä, jotka ovat käyttäneet tukea osaamisensa kehittämiseen, alanvaihtoon tai lähtökoulutustaan korkeamman tutkinnon suorittamiseen. Mukana on paljon ammattikorkeakoulussa opiskelevia, joilla on taustallaan toisen asteen ammatillinen tutkinto sekä korkeakoulututkintoaan alemmasta ylemmäksi tutkinnoksi korottavia. Heille syy hakeutua jatkokoulutukseen on usein tavoite edetä uralla ja kehittää itseään. Toisille tuen hakemisen taustalla on työkyky: nykyisessä työssä jatkaminen työuran loppuun asti ei syystä tai toisesta ole realistista, jolloin toiselle alalle hakeutuminen on työelämässä jatkamisen kannalta välttämätöntä.  

Edellä mainitut tilanteet ovat tuttuja monelle prolaiselle, jotka ovat opiskelleet työuransa aikana. Prolaisten lisäksi suomalaiset yleisesti ovat olleet aktiivisia aikuiskoulutustuen käyttäjiä: tuen saajien määrät ovat kasvaneet koko sen noin 20-vuotisen historian ajan ja suosituinta tuen käyttö on ollut 30–39–vuotiaiden joukossa. Siis niiden, joilla on vielä runsaasti jäljellä työuraa, jolla koulutustaan hyödyntää.  

Tuen maksamisesta huolehtivan Työllisyysrahaston kyselyn mukaan tuen saajat ovat kokeneet opiskelusta olleen hyötyä omalle työllisyydelleen ja työssä jaksamiselle. Erityisen merkille pantavaa on, että kolmasosa tuen käyttäjistä, 10 000 ihmistä vuosittain, on opiskellut työvoimapulasta kärsiville sosiaali- ja terveysaloille. Niin ikään työvoiman riittävyyden kanssa kamppaileva kasvatus- ja koulutusala on myös ollut suosittu suuntautumisvaihtoehto.  

Kaikesta tästä huolimatta Petteri Orpon hallitus on päättänyt lakkauttaa aikuiskoulutustuen 1.8.2024 alkaen. Tämän jälkeen alkaviin opintoihin tukea ei tämänhetkisten kaavailujen mukaan enää saisi. Päätöstä ovat arvostelleet niin työntekijä- kuin työnantajajärjestöt, sillä sen pelätään vaikeuttavan työvoimapulasta kärsivien alojen tilannetta ja nakertavan Suomelle tärkeän kilpailuvaltin eli osaamis- ja koulutustason ylläpitoa. Tästä huolimatta hallitus on pitäytynyt suunnitelmassaan.  

Tuen lakkauttamista hallitus perustelee julkisen talouden tasapainottamisella ja halulla kohdentaa koulutuksen rahoitusta ensisijaisesti ensimmäistä korkeakoulututkintoaan suorittaville. Perustelut ontuvat, sillä vuoden 2017 jälkeen palkansaajien aikuiskoulutustuen rahoittamisesta ovat vastanneet työntekijät ja työnantajat, ei valtio. Ensimmäistä tutkintoaan suorittaviin keskittyminen puolestaan jättää huomiotta sen tosiseikan, että työntekijöiltä odotetaan oman osaamisen kehittämistä työuran aikana, työelämän ja työnantajien tarpeiden muuttuessa. Vain harvoin yksi ainut, nuorena tehty tutkinto riittää koko kymmenien vuosien mittaisen työuran ajaksi.  
 
Perusteluiden lisäksi lakkauttamispäätöksen valmistelu ontuu: Työllisyysrahasto joutui omassa lausunnossaan huomauttamaan, että hallituksen esitysluonnos ei ota kantaa siihen, mitä syksyn 2024 opintoihin ennen lain voimaantuloa lähetetyille hakemuksille ja annetuille päätöksille tapahtuisi. Mikäli tätä puutetta ei esityksestä korjata, se voisi johtaa tuen hakijoiden kannalta epäselviin ja kohtuuttomiin käytännön tilanteisiin. Myöskään esitysluonnoksen vaikutusten arviointi tai vaihtoehtoiset ratkaisut tuen lakkauttamiselle eivät vakuuttaneet; esimerkiksi jälkimmäisiä oli käsitelty yhden kappaleen verran.  

Opintojen rahoittamisen ratkaisuiksi jatkossa esitys tarjoili opintotuen tai työttömyysetuuden turvin opiskelua. Opintotukea tai työttömyysturvalla opiskelua ei kuitenkaan ole suunniteltu työelämässä olevien aikuisopiskelijoiden opintojen tukemiseen, joten niitä ei siksi voi pitää realistisina vaihtoehtoina aikuiskoulutustuen korvaajiksi.  
 
Se hallituksen esityksessä sentään mainittiin, että muissa Pohjoismaissa erilaisia työelämässä olevien opiskelua tukevia tuki-instrumentteja kyllä on. Esimerkiksi Ruotsissa on vuonna 2022 otettu käyttöön uudelleenkouluttautumistuki (omställningsstudiestöd), jolla tuetaan työelämässä olevien kouluttautumista tietyin reunaehdoin. Myös Tanskasta löytyy järjestelmä, joka mahdollistaa opiskelun työuran aikana. Onkin outoa, että hallituksen penätessä Suomen nostamista “pohjoismaiselle tasolle”, tässä asiassa liikumme vastavirtaan – varsinkin kun koulutusta on tavattu pitää yhtenä järkevimmistä kohteista, johon julkisia varoja kannattaa panostaa.

Ammattiliitto Pron kanta onkin, että lakkauttamisen sijaan tukea pitäisi uudistaa. Uudistamisen voisi aloittaa kehittämällä tuen tavoitteita ja ehtoja siihen suuntaan, että se kohdentuisi aiempaa paremmin myös matalasti koulutetuille ja tukisi vastaamista esimerkiksi vihreän siirtymän, digitalisaation ja tekoälyn kehittymisen luomiin osaamistarpeisiin. 

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhteiden asiantuntija.