Kuulumisten vaihto kahvihuoneessa, tervehdys ja hymy käytävällä, kiitos hyvin tehdystä työstä. Työkaveruudella on suuri vaikutus niin työhyvinvointiin, työpaikan ilmapiiriin, yhteisöllisyyteen kuin itse työhön.
– Sosiaalinen yhteenkuuluvuus on yksi ihmisen keskeisistä perustarpeista. Jos työssä on yhteisöllisyyttä ja hyviä työkaverisuhteita, se voi vahvistaa kokemusta työn voimavaroista ja sitä kautta tuo työn imua, energiaa ja tarmokkuutta työhön, Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Anniina Virtanen sanoo.
Jos työskentely kollegojen kanssa on mukavaa, ihminen haluaa yleensä ponnistella yhteisen työn eteen. Virtasen mukaan yhteistyön tekeminen sujuu usein paremmin, jos työkaverit tuntevat toisensa ihmisinä ja tietävät toistensa toimintatavat. Se puolestaan voi lisätä yhteenkuuluvuutta ja sitoutumista työpaikkaan.
Arjen asioilla eniten merkitystä
Hyvä työkaveruus voi tarkoittaa eri ihmisille erilaisia asioita. Jollekin riittää, että työt sujuvat ja työpaikalle on mukava mennä. Jos taas on vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, asuu yksin tai sosiaalisia suhteita on muuten vähän, työkaveruuteen liittyvät tarpeet ja toiveet voivat olla erilaiset.
Paremmaksi työkaveriksi voi ryhtyä jo pienillä arjen teoilla. Se tarkoittaa esimerkiksi kaikkien vastaantulijoiden tervehtimistä ja kuulumisten kysymistä viikonlopun jälkeen.
– Tärkeää on ylipäätään toisten huomioiminen katsekontaktilla, hymyllä ja arvostusta osoittamalla, esimerkiksi positiivisen palautteen kautta. Toki pari kertaa vuodessa voidaan järjestää työhyvinvointipäivä, jolloin tehdään jotain hauskaa yhdessä, mutta se ei pelkästään riitä, Virtanen sanoo.
Hyvään työkaveruuteen kuuluu myös erilaisuuden hyväksyminen ja ymmärtäminen. Työporukassa voi olla eri ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia ihmisiä, joilla ei välttämättä ole juuri muuta yhteistä kuin työ.
– On hyvä miettiä, keskitynkö siihen mikä meitä yhdistää, vai siihen mikä meitä erottaa, Virtanen sanoo.
Työn ja vapaa-ajan saa pitää erillään
Hybridityössä tai monipaikkaisissa tiimeissä yhteenkuuluvuuden ja kohtaamisten eteen on usein nähtävä enemmän vaivaa. Kun yhteistä kahvihuonetta ei ole, pitää tilaisuuksia epämuodolliselle vuorovaikutukselle luoda tietoisesti.
– Korona-aikana harrastettiin paljon etäkahveja ja etälounaita, mutta sittemmin ne tuntuvat vähentyneen, Virtanen harmittelee.
Vaikka työkaverien läheisistä suhteista on monenlaista etua, kollegan kanssa ei tarvitse olla parhaita ystäviä. Työkavereita ei ole pakko nähdä vapaa-ajalla, eikä ketään saisi painostaa esimerkiksi after workeille.
– Jokainen saa asettaa rajat esimerkiksi sille, mitä haluaa henkilökohtaisesta elämästään töissä kertoa. Mutta muista kuin työasioista juttelemisen ei välttämättä tarvitse olla henkilökohtaista. Voi vaikka kysyä, missä kävit lenkillä viikonloppuna, Virtanen kuvaa.
Johtaminen tärkeässä roolissa
Hyvän työkaveruuden esteeksi nousee usein työssä koettu kiire. Vapaamuotoiset kohtaamiset jäävät helposti aikapaineiden ja tehokkuusvaatimusten alle, jos kuulumisten vaihto kahvihuoneessa nähdään ylimääräisenä ajan haaskauksena.
– Stressikin vaikuttaa. Jos ihmiset ovat kovin kuormittuneita, saatetaan helposti olla ärtyneitä ja tulkitaan kielteisesti muiden sanomisia.
Eripuraa työpaikalle voi luoda myös epäoikeudenmukainen johtaminen, jossa esihenkilö esimerkiksi suosii tiettyjä työntekijöitä. Myös kahden työntekijän välinen kahnaus, työpaikkakiusaaminen tai muu epäasiallinen käytös voivat luoda turvattomuutta ja laajentua koko työyhteisöön.
– Työkaverisuhteisiin vaikuttaa paljon myös se, miten työpaikalla suhtaudutaan toisen virheisiin tai saavutuksiin. Osataanko iloita toisen onnistumisesta vai tuleeko kilpailullista, kateellista asetelmaa? Pystytäänkö virheisiin suhtautumaan rakentavasti, ilman että lähdetään syyttelemään ihmisiä ja henkilökohtaistamaan asiaa, Virtanen sanoo.
Reilun johtamisen lisäksi esihenkilö voi omalla toiminnallaan helpottaa työntekijöiden kohtaamisia, esimerkiksi järjestämällä palavereihin ryhmäkeskusteluja ja kysymällä muidenkin näkemyksiä asioihin.
– Jokainen voi myös omalta osaltaan vaikuttaa siihen, minkälaista esimerkkiä luo muille. Innostus, palautteen antaminen ja arvostuksen osoittaminen tarttuvat ja leviävät, Virtanen sanoo.
