Psykososiaalinen kuormitus on yhtä todellista kuin fyysinen kuormitus, vaikka sitä ei vieläkään kohdata yhteiskunnassamme samalla vakavuudella. Pitkäkestoinen psykososiaalinen kuormitus vie työkyvyn ja pahimmillaan toimintakyvyn. Mielenterveys on henkilökohtainen asia, mutta se ei ole yksin yksilön vastuulla ratkaista, vaan vaatii aina esihenkilötyötä.
Turvallinen ilmapiiri, selkeät työtehtävät ja vastuujako sekä työpäiviin mahtuva työmäärä ovat kaikki osa työturvallisuutta. Mielenhyvinvointi on yksi työturvallisuuden kulmakivistä. Kaikki työpaikat eivät ole työturvallisia, valitettavasti. Mielenterveyspuhe ja mielenterveysongelmien ratkaisuvälineet ovat aivan liian usein yksilöä yksin vastuuttavia ja jopa syyllistäviä, vaikka harvemmin kuormitustekijöiden purkaminen on yksilön käsissä.
Liian usein mielenterveysongelmat tai psykososiaalinen kuormitus leimataan heikkoudeksi tai yksilön osaamattomuudeksi hallita työtään. Moni ajattelee myös itse, että uupumus tai mielenterveysongelmat ovat oma vika. Kun ongelmista ei puhuta, ne jäävät näkymättömiksi, ja yksin kamppaileva ei tiedä, että kollega saattaa uupua samoista syistä. Kun aiemmin toimistoissa ja tehtaissa nähtiin, kuinka työntekijä uupui työkuormansa alle, nyt etätyössä ja yksilöllisissä asiantuntijatehtävissä emme näe kollegan kuormittumista aivotyössä samalla tavalla kuin lihastyössä.
Varman ylilääkäri Jan Schugk arvosteli nuorten työntekijöiden yksilökeskeisyyttä ja tunteissa vellomista (Yle 7.9.). Tällainen yksilöä syyllistävä puhe vie huomiota pois todellisista ongelmista: kuormittavasta työkulttuurista ja rakenteellisista epäkohdista. Tarvitsemme yhteistä keskustelua ja joukkovoimaa, emme yksilön moittimista.
Laki velvoittaa työnantajaa huolehtimaan työntekijöiden turvallisuudesta myös psykososiaalisen kuormituksen osalta. Työnantajan on arvioitava työn vaarat, huolehdittava työn suunnittelusta ja puututtava kuormitustekijöihin. Jos työntekijä kuormittuu työssä, työturvallisuuslain 25 § velvoittaa työnantajaa selvittämään ja poistamaan vaaratekijät. Tämä on kirjattu lakiin yhtä selkeästi kuin fyysisen työturvallisuuden velvoitteet — käytännössä niitä ei kuitenkaan sovelleta yhtä johdonmukaisesti.
Suomeen tarvittaisiin Ruotsin mallin mukainen oikeus saada sairauspäivärahaa tunnistetun työuupumuksen perusteella. Työuupumusta tulee hoitaa nimenomaan työstä johtuvana uupumuksena, eikä naamioida sitä yksilön omaksi mielenterveysongelmaksi. Työuupumuksen perimmäiset syyt tulee ratkaista työpaikoilla muokkaamalla työnkuvaa tai työoloja, korjaamalla työyhteisötason ongelmia, työn organisointia tai johtamisen käytäntöjä.
Suomessa työuupumusdiagnoosin puuttuessa, oireet kirjataan masennusdiagnoosiksi, joka voi johtaa lukuisiin hankaluuksiin. Masennusdiagnoosi voi evätä esimerkiksi henkivakuutuksen, hoitokuluvakuutuksen, sairauskuluvakuutuksen tai pitkäaikaisen matkavakuutuksen sekä pahimmillaan vaikeuttaa adoptioprosessia.
Tarvitsisimme turvakenkien lisäksi aivotyötä turvaavat pelisäännöt.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhde- ja palvelujohtaja.
Maailman mielenterveyspäivää vietetään 10.10.2025.
Löydä rohkeus voida hyvin
Nuorten elämän ei pitäisi olla pelkkää suorittamista. Pro ja vaikuttaja Hanna Tikander yhdistävät voimansa lievittääkseen opiskelijoiden suorituspaineita ja kääntämään katsetta heidän hyvinvointiin
