Ensin oli quiet quitting, sitten quiet firing ja career cushioning. Viimeisimpänä työelämätrendinä Suomeen on rantautunut job hugging.
Ilmiöllä tarkoitetaan tilannetta, jossa työntekijä pitää tiukasti kiinni nykyisestä työpaikastaan, vaikka työ ei enää vastaisi omia toiveita tai tarjoaisi innostusta. Taustalla on usein epävarmuus – ei niinkään halu jäädä, vaan pelko lähteä.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Jari Hakasen mukaan job hugging -termi alkoi nousta keskusteluun viime syksynä Yhdysvalloissa.
– Se jatkaa työelämän kielteistä puheperinnettä, jossa syyllistetään yksilöitä. Todellisuudessa samaan työrooliin takertumisen taustalla vaikuttavat ensisijaisesti heikko taloustilanne ja työelämän epävarmuus, Hakanen sanoo.
Heikot työllisyysnäkymät synnyttävät turvallisuushakuisuutta ja vähentävät rohkeutta tehdä loikkaa uuteen ja tuntemattomaan. Työpaikan vaihtaminen voi pelottaa, sillä mahdollisessa irtisanomistilanteessa viimeiseksi tulleet ovat usein muita heikommassa asemassa.
– Jos ajat ovat hyvät, ihmiset uskaltavat tehdä enemmän uusia, kaipaamiaan ratkaisuja, Hakanen sanoo.
Kun työpaikkoja ei ole
Ilmiönä job hugging on aina ollut olemassa, Hakanen uskoo. Huonossa työmarkkinatilanteessa se voi olla rationaalinen valinta.
– Esimerkiksi 1990-luvun laman aikana mikään toimiala ei ollut turvassa ja hurjasti päteviä ihmisiä joutui työttömäksi. Varmasti ne, joilla oli työpaikka, pitivät siitä herkemmin kiinni, vaikka työ ei olisi niin hyvältä ja palkitsevalta tuntunutkaan, Hakanen sanoo.
Syy epätyydyttävässä työpaikassa pysymiseen voi johtua myös kuormittuneisuudesta tai työuupumuksesta. Vaikka muutoksen tarve olisi tiedossa, ei sen toteuttamiseen ole tarpeeksi voimavaroja tai uskallusta.
Hakasen mukaan ikääntyneet työntekijät ovat lähtökohtaisesti vähemmän halukkaita vaihtamaan työtä kuin nuoret, jotka haluavat parantaa työmarkkinakelpoisuuttaan hankkimalla kokemusta ja osaamista sekä kehittämällä verkostojaan.
– Monilla aloilla iäkkäiden työntekijöiden ei myöskään ole helppoa tulla valituksi uuteen työhön, Hakanen sanoo.
Työssä tylsistyminen on tabu
Työpaikan vaihto ei ole itsetarkoitus, jos työssään viihtyy tai elämään saa riittävästi mielekkyyttä vapaa-ajalla. Tilanteessa, jossa työntekijä kokee jämähtäneensä paikoilleen, työmotivaatio voi kuitenkin kärsiä.
Varhaisia merkkejä job huggingista ovat esimerkiksi työssä tylsistyminen, tunne ajan hitaasta kulumisesta ja keskittymiskyvyn heikentyminen. Työ ei ehkä tuota samaa iloa kuin aiemmin eikä uuden oppimista tapahdu.
– Ajan mittaan job hugging voi aiheuttaa työssä uupumista, Hakanen sanoo.
Job huggingilla voi olla negatiivisia vaikutuksia myös työnantajalle, jos se estää työpaikan uusiutumisen.
– Työpaikatkin tarvitsevat sitä, että tulee uusia ihmisiä ja raikkaita ideoita, tuoreita näkökulmia ja uutta osaamista. Pitkällä aikavälillä on huoli, mitä tapahtuu tuottavuudelle, Hakanen sanoo.
Jotta job huggingia voitaisiin taltuttaa, tarvitaan työpaikoilla lisää vuorovaikutusta. Niin kehityskeskustelujen kuin arjen keskustelujen muodossa.
– Yleensä työpaikalla on ok sanoa, että töitä on liikaa ja jatkuva stressi. Mutta voi olla uskaliasta sanoa, että työssä on tylsää ja siihen on rutinoitunut. Ja tarkoittaako se vain, että pomo antaa lisää tehtäviä ajattelematta, mitä työntekijä oikeasti tarvitsee säilyttääkseen työmotivaationsa, Hakanen pohtii.
Muutoksen voi aloittaa pienin askelin
Jos job hugging -tilansa tiedostaa ja siihen alkaa etsiä ratkaisua, se voi Hakasen mukaan muuttua mahdollisuudeksi. Pelkkä tilanteeseen mukautuminen tekee job huggingista haitallista niin työmotivaatiolle kuin yleiselle hyvinvoinnille.
Mahdollista muutoksen tarvetta ei kannata jäädä pohtimaan yksin. Hakanen kehottaa keskustelemaan nykyisen työn hyvistä ja huonoista puolista yhdessä työkavereiden tai esimerkiksi ystävien tai perheenjäsenten kanssa.
Muutoksen ei välttämättä tarvitse tarkoittaa työpaikan vaihtamista. Työssä voi pyrkiä tekemään muutoksia, joiden myötä se vastaa paremmin omia tarpeita.
– Esimerkiksi uuden taidon oppiminen tai ihmiskontaktien laajentaminen voi tuoda uutta perspektiiviä ja rikkoa työn rutiinimaisuutta, Hakanen kuvaa.
Työpaikan vaihtajille Hakanen toivottaa sinnikkyyttä.
– Nykyisin työpaikan hakeminen saattaa käydä kokopäivätyöstä. Mutta se ei ole yksittäisen ihmisen syytä, eikä siitä kannata syyllistää itseään, Hakanen sanoo.
Työelämän tämänhetkinen epävarmuus tekee tulevan suunnittelusta yleisesti ottaen vaikeaa. Urasuunnittelulta menee pohja, jos vaihtoehtoja ei epävarmuuden vuoksi pysty miettimään.
– Toivottavasti job hugging on ohimenevä ilmiö, ja uusia työpaikkoja pian syntyy. Se on tärkeä asia paitsi yksittäisille ihmisille, myös kansantaloudelle, Hakanen sanoo.
