Murheet ja suru kuuluvat elämään. Toisille eri murheiden ja huolenaiheiden pyörittelystä tulee kuitenkin ajattelutapa, josta on vaikea päästä irti.

– Murehtiminen on mielen värittämää kuvaa todellisuudesta. Sillä ei ole paljonkaan tekemistä todellisuuden kanssa, vaan se on kaikkia mahdollisia tarinoita, joihin ihminen alkaa uskoa, sanoo mindfulness-kouluttaja ja työnohjaaja Reija Könönen.

Könösen mukaan murehtiminen liittyy ihmisen luontaiseen taipumukseen pyrkiä ennakoimaan tulevaisuutta. Sen toinen puoli on märehtiminen, jossa jäädään kiinni menneisyydessä tapahtuneisiin asioihin.

Könösen ja Hidasta elämää -median perustaja Sanna Wikströmin tehtäväkirja Lempeästi eroon murehtimisesta -opastaa lukijansa kyseenalaistamaan murehtimisen hyödyt. Usein murehtimiseen nimittäin liittyy joukko uskomuksia tai oletuksia, jotka ihminen on elämänsä varrella oppinut.

– Ihminen voi uskoa, että murehtiminen ja huolehtiminen estää pahoja asioita tapahtumasta. Tai että murehtiminen saisi tekemään asioita tai auttaisi valmistautumaan. Joku taas saattaa uskoa, että huolen kantaminen toisen asioista on rakkautta, Könönen sanoo.

Erityisen haitallista murehtiminen on silloin, jos huolien pyörittely ei johda mihinkään toimintaan. Toisinaan taas ihmisellä voi olla epämääräisesti huono olo, mutta hän ei edes tunnista sen johtuvan murehtimisesta.

Ajatukset eivät ole yhtä kuin todellisuus

Jatkuva murehtiminen ei tee pidemmän päälle hyvää. Se aiheuttaa esimerkiksi stressiä, ahdistusta ja unettomuutta

– Keho ei erota, mitä meille tapahtuu oikeasti ja mikä on kuviteltua. Jos mietimme koko ajan murheellisia asioita, kehossa on jatkuva hälytystila päällä, Könönen sanoo.

Murehtimisen kierteestä on kuitenkin mahdollista päästä irti. Ensimmäinen askel on tunnistaa ajatuksensa murehtimiseksi ja ymmärtää, etteivät ajatukset ole läheskään aina totta. Se ei välttämättä ole helppoa, sillä ajatukset ja tunteet kietoutuvat vahvasti yhteen.

Yksi keino on pitää huolipäiväkirjaa, johon voi päivittäin kirjata kaikki asiat, joista on huolissaan. Jo asioiden paperille saaminen voi Könösen mukaan auttaa ja antaa huoleen etäisyyttä. Myöhemmin päiväkirjaa voi selata taaksepäin ja tutkia, kuinka moni huolista oikeasti toteutui.

– Huolen voi myös kirjata ylös ja päättää palata siihen myöhemmin. Kerran päivässä voi sitten pitää huolihetken ja miettiä, kuinka todennäköistä uhkakuvien toteutuminen on.

Tartu toimeen

Jokaisen huolenaiheen kohdalla olisi tärkeä miettiä, voiko asialle tehdä jotain.

– Jos pelkää vaikka luomen olevan merkki syövästä, taitava murehtija voi kehittää hautajaisensa vartissa sen sijaan, että soittaisi lääkärille. Kun huolenaiheelle tekee konkreettisesti jotain, se auttaa, Könönen sanoo.

Jos taas kyseessä on asia, johon ei itse pysty vaikuttamaan, on Könösen mukaan joskus vain opeteltava luottamaan.

– Presidentti Koivisto sanoi hyvin aikoinaan, että jos emme tiedä mitä tulee tapahtumaan, kannattaa ajatella, että kaikki menee hyvin. Paraneeko asia sillä, että sitä pyörittelee päässään ja aiheuttaa itselleen huonoa oloa?

Murehtiminen on todennäköisempää, kun ihminen on väsynyt. Illalla ylitsepääsemättömältä vaikuttanut ongelma saattaa hyvin nukutun yön jälkeen näyttäytyä aivan uudessa valossa.

– Myös stressissä tulee ikään kuin putkinäkö, jossa näkee vähän ratkaisuja ja turvautuu entistä enemmän rutiineihin, Könönen sanoo.

Huomio elämän hyviin asioihin

Elämässä voi kuviteltujen uhkakuvien sijaan olla myös aitoja murheita. Tapahtui mitä tahansa, Könösen mukaan viisainta on hyväksyä tosiasiat.

– Ei taistella todellisuutta vastaan, vaan kohdataan ikävät tunteet. Se on vaikeaa, mutta ainoa minkä voimme tehdä. Tunteiden painaminen alas on kuin ottaisi pikavipin. Se helpottaa hetkeksi, mutta tulee korkojen kanssa takaisin. Kun tunteen kohtaa, se myös lähtee aikanaan.

Tutkitusti auttava keino on huomion kiinnittäminen siihen, mikä elämässä on vastoinkäymisistä huolimatta hyvin. Kiitollisuus laimentaa vaikeuksista kumpuavaa ahdistusta ja auttaa muistamaan, ettei elämä ole mustavalkoista.

– Jos on tapana herätä yöllä murehtimaan, voi illalla miettiä kolme asiaa, joista on kiitollinen. Eikä se ole valheellista todellisuuden kieltämistä tai negatiivisen vääntämistä väkisin positiiviseksi, Könönen sanoo.

Ennen nukkumaanmenoa huomion voi kiinnittää myös omaan kehoon ja aisteihin. Siihen, miltä peitto tuntuu päällä tai mitä ääniä huoneessa kuuluu.

– Koska murehtiminen liittyy aina tulevaisuuteen tai menneisyyteen, hyvä keino pysäyttää murheiden kehä on keskittyä tähän hetkeen.