Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra vaatii, että muodollisen koulutuksen ulkopuolella työssä ja vapaa-ajalla hankittu osaaminen tulisi tunnistaa paremmin. Vaatimuksensa tueksi se on käynnistänyt #OsaaminenNäkyväksi-kampanjan. 

Aihe on erittäin tärkeä. Laaja-alaiseen osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen on Suomessa herätty vasta viime vuosina. Keskustelu keskittyy pitkälti yksilön mahdollisuuksiin toimia, kehittää ja tunnistaa osaamista. Yksilökeskeisyyden lisäksi tarvitsisimme työelämän rakenteellista tarkastelua. 

Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia tunnistaa osaamista tai saada sitä tunnustetuksi. Tilastojen mukaan ylempien tuloluokkien työntekijöillä on työssään parempi mahdollisuus kehittää osaamistaan kuin muilla. Suorittavaa työtä tekeville pelkästään työvapaan saaminen omaehtoisen koulutukseen voi olla vaikeaa, vaikka kyseessä olisi itse kustannettu koulutus. 

Yritykset ovat myös vähentäneet koulutuspäiviä viime vuosina. Korkeaa ja erikoistunutta osaamista tarvitaan, mutta siitä ollaan valmiita maksamaan vähemmän osana työtä. On tunnistettava, että osaamisen kehittämisestä hyötyvät kaikki.  

Strateginen tieto eriyttää osaamisen kehittämistä 

Osaamisen tunnistaminen eli oman osaamisen vahvuuksien ja heikkouksien kartoittaminen sekä hyödyllisten osaamistarpeiden tunnistaminen edellyttää strategista tietoa työmarkkinoiden tarpeista, työmarkkinanäkymistä, kouluttautumismahdollisuuksista ja oman osaamisen kehittämisen edellytyksistä.  

Strateginen tieto periytyy sosioekonomisesti samalla tavalla kuin koulutus. Tutkimusten mukaan korkeakoulutetut vanhemmat välittävät kulttuurista pääomaa, arvoja ja koulutusjärjestelmän ymmärrystä, mikä tukee oman osaamisen tunnistamista. Lisäksi puhetyyli on kannustavampi ja tulevaisuuteen katsovampi kuin matalasti koulutettujen vanhempien. Korkeakoulutetut vanhemmat voivat myös koulushopata parempia koulutuspolkuja ja manageroida koulutusvalinnoissa. Näin vanhemmat välittävät lapsilleen monipuolisesti “hiljaista tietoa” kannatettavista ammatti-identiteeteistä ja niitä edellyttävistä koulutusvalinnoista.

Taloudelliset resurssit mahdollistavat harrastukset, joissa omaa osaamista kehitetään jatkuvan oppimisen metodein: omaa osaamista totutaan arvioimaan ja kehittämään. Harrastaminen kehittää itsetuntemuksen lisäksi monia keskeisiä työelämätaitoja, kuten sosiaalisia taitoja, verkostoitumista ja useiden kognitiivisten taitojen kehittymistä.  

Strateginen tieto kasautuu läpi elämän. Työelämässä lähtökohdat vaikuttavat osaamisen kehittämisen edellytyksiin. Haastavimmassa asemassa ovat henkilöt, joilla on matala koulutustaso ja pitkä rutiinityötä edellyttävä työura ilman lisäkoulutusta. Taustalla voi olla tunnistamattomia oppimisvaikeuksia, negatiivisia muistikuvia kouluajoista ja koulutuspelkoa. Jos edellisestä kouluttautumisesta on yli 20 vuotta ja työ on ollut rutiininomaista, oman osaamisidentiteetin ja osaamisen tunnistaminen voi olla erittäin vaikeaa ilman tukea.  

On syytä huomioida, että hyvinvoivat työntekijät ovat sitoutuneempia kehittämään omaa osaamista ja työtään työpaikan tavoitteiden mukaisesti.  

Osaamisen kehittäminen edellyttää ohjausta ja resursseja

Osaamisen kehittämistä ja tunnistamista pitäisi kehittää työpaikkakohtaisilla jatkuvilla laaja-alaisilla osaamiskartoituksilla osana kehityskeskusteluja. Säännölliset osaamiskartoitukset loisivat kuvaa työpaikkojen kehittyvistä osaamisresursseista, auttaisivat tunnistamaan osaamisen puutteita ja konkretisoisivat myös työntekijöille osaamisen tarpeita. Yksilöille pitäisi luoda osaamispolku, jolla osaamista päivitetään osana työtä. 

Työpaikalla pitäisi olla ohjaustyökaluja oman osaamisen tunnistamiseen ja kehittämiseen. Kouluttautumisen pitäisi olla yksilöityä, mutta yhdessä työnantajan kanssa suunniteltua. Tästä hyötyvät niin työnantajat kuin työntekijät. 

Kirjoittaja on yhteiskuntavaikuttamisen asiantuntija Maria Mäkynen.