Konferenssissa pohdittiin oikeudenmukaisen vihreän siirtymän haasteita ja ratkaisuja dialogin keinoin yhdessä pohjoismaiden työministereiden, työntekijä- ja työnantajaedustajien kanssa.  
 
Konferenssin aluksi kuulimme Islannin sosiaali- ja työministerin Guðmundur Ingi Guðbrandssonin avauspuheenvuoron jälkeen vihreän siirtymän tilannekuvaa eri pohjoismaissa. Suomi on jäämässä muita pohjoismaita jälkeen. Niin kutsuttuja vihreitä työpaikkoja on Suomessa vähemmän kuin muilla mailla ja ruskeita työpaikkoja on ennustettu enemmän kuin muilla pohjoismailla.  

Tilaisuuden vaikuttavimman puheen piti The Icelandic Youth Environmental Associationin pääsihteeri Snorri Hallgrímssonilta. Hänen mukaansa nuori sukupolvi on pakotettu kasvamaan tähän maailmaan, jossa se joutuu katsomaan ilmastokatastrofia, jonka konferenssissa istuva valtaapitävän joukon pitäisi pystyä ratkaisemaan. Hänen suurin pelkonsa on, että yhteinen tahto on lopulta olla ratkaisematta ilmastonmuutosta, ja oikeiden ratkaisujen sijaan ongelma lakaistaan pois näkyvistä. 

Kaksi asiaa kävi heti konferenssin aluksi selväksi: ilmastonmuutoksen torjumisen pullonkaula ei ole teknologisissa ratkaisuissa tai kestävien tuotantoprosessien innovoimisessa. Pullonkaula on osaamisessa. Työmarkkinoille ei saada riittävän nopeasti osaavaa työvoimaa. Juuri nyt monissa maissa työnantajat tekevät isoja investointeja ja valtiot panostavat merkittävästi koulutukseen. Osaaminen nostettiin keskeisimmäksi ratkaisuksi ilmastonmuutoksen torjumiseksi. 

Siksi ammattiliitot pyrkivät edistämään yhdessä työntekijöiden kanssa lisä- ja uudelleenkouluttautumista kaikissa pohjoismaissa. Islanti on ottanut merkittäviä askelia tähän suuntaan, ja Ruotsissa on saatu juuri neuvoteltua kolmikantaisesti merkittävä koulutusjärjestelmäsopimus (omställningsstudiestödet).  Ruotsissa työntekijä voi jatkossa kouluttautua uudelleen 80 prosentin palkkatasolla. Tällä halutaan kiihdyttää työntekijöiden osaamisen kasvua ja ruskeiden työpaikkojen siirtymistä vihreiksi työpaikoiksi.  

Suomi jää jälkeen ja luopuu osaamiskeskeisestä talouspolitiikastaan 

Suomi erottui hämmentävästi paneelikeskusteluissa. Työministeri Arto Satonen ja EK:n Mikko Vieltojärvi korostivat paneelipuheenvuoroissaan, ettei Suomessa olla huolissaan osaamistasosta tai uudelleenkouluttautumisen tarpeesta. Suomessa on riittävästi aikuisopiskelijoita toisen asteen koulutuksessa ja vihreä siirtymä ei edellytä korkeakouluttautumista. Nykyinen järjestelmä tarjoaa ministerin ja EK:n mielestä riittävästi mahdollisuuksia kouluttautumiseen. Esimerkkeinä käytettiin sitä, ettei bussikuski tarvitse korkeakoulua vaan ajaa bussia edelleenkin, vaikka se käy sähköisesti. Työvoimapulaa ratkaistaan maahan muuttavilla työntekijöillä muun muassa Intiasta. Puheenvuorot ja itsevarmuus oman koulutusjärjestelmän riittävyydestä herätti kysymyksiä salissa Suomen koulutuspoliittisen linjan muutoksesta.  

Työn murroksesta väitöskirjaa tekevänä asiantuntijana on todettava, että ilmastonmuutos ja luontokato on suurin yhteiskunnallinen megatrendi, joka vaikuttaa työn muuttumiseen lyhyellä aikavälillä. Suomen nykyinenkään koulutusjärjestelmä ei tarjoa riittävästi mahdollisuuksia irtautua työstä uudelleenkouluttautumiseen ja riittävän osaamistason varmistamiseen. Tämä on myös kilpailukykytekijä Suomelle osaamispohjaisessa maailmantaloudessa.  

Sitähän salissa ei kerrottu, että nykyinen hallitus on lopettamassa tämän nykyisenkin aikuiskoulutustuen, jolla nimenomaisesti lisä- ja uudelleen kouluttaudutaan vihreää siirtymää tukeviin tehtäviin ja haetaan osaamista. Aikuiskoulutustuki lakkaa 1. elokuuta ja sen jälkeen Suomessa ei ole järjestelmää, joka tukisi työntekijöiden työelämän aikaista uudelleen kouluttautumista.  

Uudet nopeat muutokset vaativat osaamista ja tekijöitä, ja siksi juuri työntekijöiden koulutus on merkittävässä roolissa ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa. On huomioitava, että tiedon ja osaamisen lisäämisellä on keskeinen rooli myös ilmastodenialismin ja polarisaation myötä nousevan populismin kitkemiseksi. 

Konferenssi oli tärkeä keskustelunavaus, mutta ei missään nimessä riittävä. Tarvitsemme kolmikantaisen sopimuksen oikeudenmukaisesta vihreästä siirtymästä. Tilaisuus asetti myös kysymyksen, että onko Suomen kunnianhimoinen ilmastopolitiikka ja osaamis- ja innovaatiopohjainen talouspolitiikka muuttanut suuntaansa? 

Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron yhteiskuntasuhdejohtaja.