Viime vuoden keväällä tehtiin yliopistojen työehtosopimusneuvotteluissa historiallinen ratkaisu. Työehtosopimuksen perhevapaiden palkallisuudet saatettiin yhdenvertaiselle tasolle synnyttäneen ja ei-synnyttäneen vanhemman osalta. Ei-synnyttäneiden vanhempien palkallisia vapaita pidennettiin 12 päivästä 32 päivään. Synnyttäneen vanhemman palkallisuudet säilyivät ennallaan.
Yliopistojen ratkaisu oli sysäys ja tärkeä ennakkotapaus, jonka ansiosta tällä sopimuskierroksella jo kymmenissä sopimuksissamme on päästy vastaaviin ratkaisuihin. Palkallisten vapaiden lisääminen ei kuitenkaan tullut niin sanotusti ilmaiseksi. Pidennyksiä kompensoitiin erilaisilla muilla työehtosopimuskirjauksilla. Näitä ovat olleet esimerkiksi heikennykset lomarahojen maksamiseen henkilön irtisanoutuessa, sairausajan palkanmääritykset tai erilaiset muut meille aiemmin tärkeät tes-määräykset. Monet näistä ovat olleet meille ikäviä heikennyksiä ja hankalia hyväksyä.
Ratkaisuja tehdessämme olemme joutuneet pohtimaan omia arvojamme ja arvostuksiamme. Ovatko tärkeämpiä aiemmin saavutetut etuudet vai uudet tavoitteemme? Onko tärkeämpää saada palkallisia perhevapaita vai täysimääräisiä lomarahoja irtisanoutuessa?
Vaikeita kysymyksiä, joihin ei ole olemassa helppoja vastauksia. Asiaa hankaloittaa vielä se, että eri etuudet kohdistuvat tietenkin yleensä eri henkilöihin ja henkilöryhmiin. Palkallisia perhevapaita käyttävä ei useinkaan ole juuri se sama henkilö, jolle irtisanoutuessa maksetaan lomarahoja.
Itse olen punninnut asiaa siten, että meidän on pyrittävä ratkomaan asiaa mahdollisimman neutraalilla tavalla ja yritettävä löytää ratkaisuja tämänhetkisen arvostuksen pohjalta. Kumpi olisi meille tärkeämpi tavoite, jos asiaa arvioitaisiin puhtaalta pöydältä juuri nyt. Ei kai voi olla niin, että meille kaikki aiemmin saavuttamamme asiat ovat automaattisesti arvokkaampia kuin uudet tavoitteemme.
Perhevapaiden osalta olen kyllä todella tyytyväinen, että olemme pystyneet etenemään tavoitteessamme ja edistämään arvojamme. Aika tulee näyttämään ratkaisujemme merkityksen, mutta väitän, että kyse on paljon enemmästä kuin pelkästä palkallisten päivien lisäämisestä. Kyse on vahvasta viestistä ja vaikuttimesta kohti yhä tasa-arvoisempaa ja yhdenvertaisempaa työelämää ja yhteiskuntaa. Siksi arvostuksilla ja arvovalinnoilla on merkitystä työehtosopimusratkaisuja tehtäessä.
Kirjoittaja on Ammattiliitto Pron julkisen sektorin johtaja.
