Äkillisiin traumaattisiin tilanteisiin kuuluvat muun muassa tapaturmat, onnettomuudet, väkivallan uhka, seksuaalisen väkivallan uhka, läheisen tai tuttavan kuolema, sairaskohtaukset, loukkaantuneen löytäminen ja sotatilanteet.

– Kukaan meistä ei voi elää elämäänsä täysin ilman kriisejä. Mutta ihmisillä on myös äärettömän hyvä kyky selvitä niistä, Sini Cavén korosti.

Pro järjesti Turussa 5.9.2017 tilaisuuden teemalla Miten kohtaan kriisin. Tapahtumassa työterveyspsykologi, psykoterapeutti Sini Cavén Terveystalosta sivusi lyhyesti Turun kauppatorin traagisia puukotuksia, mutta puhui kriiseistä ja niistä selviytymisestä laajemmasta näkökulmasta.

Kriisiin liittyy monenlaisia tunteita

Äkillisen kriisin ensimmäinen vaihe on usein sokki, ”ei voi olla totta ”- suojareaktio, joka voi johtaa vaikkapa lamaantumiseen, pakoon tai päättäväiseen toimintaan ilman pelkoa tai kipua. Tätä seuraa ”ei saa olla totta”- reaktiovaihe, jossa tapahtuman merkitys avautuu myöhemmin vahvemmin tuntein. Tämän jälkeen ”näin siinä kävi” - työstämisvaiheessa tapahtuma liitetään osaksi omaa henkilöhistoriaa.

Vaiheesta toiseen ei ole syytä kiirehtiä, vaan tunteille on annettava aikaa. On myös tärkeää ymmärtää, että kriisiin voi liittyä hyvin monenlaisia tunteita.

– Vaiheesta toiseen ei ole syytä kiirehtiä, vaan tunteille on annettava aikaa. On myös tärkeää ymmärtää, että kriisiin voi liittyä hyvin monenlaisia tunteita. Jos on vaikka lamaantunut, niin siitä ei tarvitse tuntea häpeää, se on luonnollinen reagointitapa.

Apua harjoitteista

Käytännössä reagointiimme vaikuttavat esimerkiksi yksilölliset tekijät ja aiempi henkilöhistoriamme. Vaikutusta on myös harjoittelulla, esimerkiksi pelastushenkilökunta on kouliintunut toimimaan kriisitilanteissa.

Koska traumareaktioitamme eivät ohjaa niinkään äly, vaan viestit kehollemme tulevat syvältä mantelitumakkeesta, apua voivat tarjota myös rauhoittavat harjoitukset. Näihin kuuluvat muun muassa niin sanottu perhoshalaus (kosketuksen rauhoittava vaikutus), hengityshymyharjoitus (pitkä rauhallinen uloshengitys, johon yhdistyy mielikuvaharjoitus) turvapaikkamielikuva (mielikuvassa siirrytään turvalliseksi koettuun paikkaan) sekä erilaiset tietoisen läsnäolon (mindfullness) -harjoitukset.

Et ole yksin

Ihmisellä – toisin kuin vaikkapa eläimillä – apuna on ennen kaikkea myös puhe.

– Jos esimerkiksi työpaikalla on ollut traumaattinen tilanne, niin alkuvaiheen hoito, debriefing eli jälkipuinti, jossa tapahtumaa käsitellään koulutetun debriefing-ohjaajan kanssa, voi auttaa merkittävästi kriisistä selviämisessä.

– Ylipäätään meillä on valtavasti apua toisistamme, kokemuksien ja tunteiden jakamisessa, keskusteluissa vaikkapa työkavereiden ja läheisten kanssa.

Cavénin mielestä kriisin kokeneen kannattaa kääntyä työterveyshuollon tai muiden ammattiauttajien puoleen, jos levottomat unet ja ajatukset toistuvat usean päivän ajan tapahtuman jälkeen.

Apua kannattaa hakea myös, jos tuntee, ettei pysty keskittymään mihinkään muuhun tai jos kokee, ettei saa lähiympäristöstään riittävästi tukea tapahtuman käsittelyyn.

– Alan ammattilaiset voivat auttaa tilanteen normalisoimisessa. Heidän puoleensa kannattaa kääntyä mieluummin vaikka liian aikaisin, kuin jäädä esimerkiksi häpeän tai syyllisyyden kaltaisten tunteiden vangiksi, Cavén muistutti.